Tuulen vihat (2015) on jatkoa syksyllä lukemaani Maan vihat -romaaniin. Kuten viimeksi, nytkin käytin kirjaston varausjärjestelmää kirjan saadakseni ja palvelu toimi erittäin nopeasti ja hyvin.
Kerten tarina jatkuu tässä romaanissa. Hänen miehensä Larri pakenee pohjoiseen, ja myös Kertte pakenee suojellakseen miestään. Kertte ryhtyy piispan miehen, Arimon naiseksi ja matkustaa kauas, Tokholmiin saakka.
- Mutta katsos, tuo tuolla on minun tupani. Ja nyt myös sinun.
Noin pieni, Kertte ajatteli. Paljon pienempi kuin hänen oma pirttinsä. Ei ollut edes riukukotaa uksen edessä, ja aitta oli aivan lengollaan. Noin kehnoa aittaa hänen Larrinsa ei olisi ikinä sietänyt. Ja jos tuo rannassa oleva tölli on sauna, se ei häntä houkutellut. Oli pihassa sentään keittokota ja pikkuruinen haka, mutta muuta sinne ei mahtunutkaan. Huonot kaupat teit, Kertte ajatteli itsekseen, mutta yritti olla näyttämättä pettymystään.
Elämä vieraalla maalla, vieraan kielen ympäröimänä ei ole helppoa. Uusi anoppi ei toivota Kertteä tervetulleeksi, ja kun Kertte ystävystyy samaa kieltä puhuvan Pirkitin kanssa, ei sekään ole hyväksi Kerten maineelle. Muutamia ystäviä Kertte kuitenkin uudessa asuinpaikassaan saa, mutta saa myös vihamiehiä. Piipan käskynhaltija Pärtty suorastaan pelottaa Kertteä.
Tarinassa on enemmän vauhtia ja potkua kuin Kerten lapsuudesta alkaneessa Tuulen vihoissa.
Yhtä tuskaisan kimeästi Kertte ymmärsi, että kaikki oli lopullisesti muuttunut. Hän nousi hitaasti, suori hameensa, korjasi rinnoillaan olevat ketjut ja asetti avautuneen soljen takaisin paikoilleen. Sitten hän meni Arimon eteen, katsoi tätä kasvoihin ja sanoi joka saa painottaen:
- Minua ei kohdella näin.
Kerten tarina jatkuu tässä romaanissa. Hänen miehensä Larri pakenee pohjoiseen, ja myös Kertte pakenee suojellakseen miestään. Kertte ryhtyy piispan miehen, Arimon naiseksi ja matkustaa kauas, Tokholmiin saakka.
- Mutta katsos, tuo tuolla on minun tupani. Ja nyt myös sinun.
Noin pieni, Kertte ajatteli. Paljon pienempi kuin hänen oma pirttinsä. Ei ollut edes riukukotaa uksen edessä, ja aitta oli aivan lengollaan. Noin kehnoa aittaa hänen Larrinsa ei olisi ikinä sietänyt. Ja jos tuo rannassa oleva tölli on sauna, se ei häntä houkutellut. Oli pihassa sentään keittokota ja pikkuruinen haka, mutta muuta sinne ei mahtunutkaan. Huonot kaupat teit, Kertte ajatteli itsekseen, mutta yritti olla näyttämättä pettymystään.
Elämä vieraalla maalla, vieraan kielen ympäröimänä ei ole helppoa. Uusi anoppi ei toivota Kertteä tervetulleeksi, ja kun Kertte ystävystyy samaa kieltä puhuvan Pirkitin kanssa, ei sekään ole hyväksi Kerten maineelle. Muutamia ystäviä Kertte kuitenkin uudessa asuinpaikassaan saa, mutta saa myös vihamiehiä. Piipan käskynhaltija Pärtty suorastaan pelottaa Kertteä.
Tarinassa on enemmän vauhtia ja potkua kuin Kerten lapsuudesta alkaneessa Tuulen vihoissa.
Yhtä tuskaisan kimeästi Kertte ymmärsi, että kaikki oli lopullisesti muuttunut. Hän nousi hitaasti, suori hameensa, korjasi rinnoillaan olevat ketjut ja asetti avautuneen soljen takaisin paikoilleen. Sitten hän meni Arimon eteen, katsoi tätä kasvoihin ja sanoi joka saa painottaen:
- Minua ei kohdella näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti