Ehkä minun pitäisi inhota itseäni, Gabriel ajatteli paljon myöhemmin käydessän riisuutuneena pitkäkseen sänkyynsä, ristiessään käsivarret niskan taakse ja muistellessaan vastahankaista suudelmaa. Hän ei kuitenkaan inhonnut. Päinvastoin. Hän tunsi elävänsä.
Simona Ahrnstedtin Skandaalinkäryä (2015) on roikkunut lukulistallani pitkään. Siis monta vuotta, niin kuin joillakin kirjoilla on tapana. Olin lopulta päättänyt tyhjentää listaani ainakin tämän kirjan osalta ja hankkinut kirjan kirjastosta ennenkuin kirjastot menivät koronaviruksen vuoksi kiinni. Ja siltikin meni se pari kuukautta ennen kuin tartuin kyseiseen kirjaan. Mutta sitten se olikin menoa. Voin vakuuttaa, että jos pitää erittäin viihteellisestä historiallisesta romantiikasta, niin Skandaalinkäryä sopii kuin nenä päähän.
Magdalena Swärd on köyhä ja vailla ystäviä, mutta kelpaa nuoren ja kauniin vapaaherrattaren esiliinaksi kreivi Gabrien Gripklon viikkoja kestäviin juhliin. Juhlien ainoa tarkoitus on löytää kreiville sopiva vaimo, joten panokset ovat korkeat. Vaikkakin kreivillä on takanaan skandaali, joka hieman himmentää hänen etujaan aviomiehenä.
Sattumalta ja vedonlyönnin seurauksena Magdalena päätyy viettämään aikaa kreivin kanssa enemmän kuin olisi todellakaan sopivaa.
Hän saisi yhden ainoan illan, jolloin hän olisi kaunis ja ehkä hieman kevytmielinen. Sen Gabriel oli luvannut, ja Magdalena luotti mieheen. Hän saisi yhden illan, jolloin hän olisi voittamaton. Hän kiinnitti naamion silmilleen.
Hän aikoi nauttia kaikesta täysin siemauksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti