Karin Erlandsson: Helmenkalastaja

Helmenkalastaja (2018) aloittaa neliosaisen saturomaanisarjan. Aloitin sarjan kuuntelemalla Helmenkalastajan äänikirjana ja täytyy sanoa, että kärsimättömänä aikuisena minun oli vaikea päästä tämän sadun rytmiin mukaan. Ajattelin jopa, ettei tämä sovi minun 8- ja 10-vuotiailleni, joten kuuntelin ihan omikseni. Mutta lukemieni kommenttien perusteella saatan olla väärässä, joten tarjonnen jossain vaiheessa heillekin.

Miranda, kirjan minäkertoja jää jotenkin iättömäksi. Äiti ja isä ovat molemmat lähteneet etsimään himoittua Silmäterää, helmistä kallisarvoisinta, ja siitä lähtien Miranda on ollut omillaan. Ja kaikkein parasta hänestä on kalastaa helmiä. Helmienkalastajana hän onkin paras, niin hän ainakin itse kertoo. Ja niin uskoo myös Iberis, joka vaatii Mirandaa etsimään hänen puolestaan Silmäterää ja luovuttamaan sen Iberikselle.

Miranda lähteekin etsimään Silmäterää, jonka löydettyään ei tarvitse enää koskaan kaivata mitään, mutta kun kerran päättää lähteä etsimään sitä, ei enää koskaan kaipaa mitään muuta. On vain yksi keino suojautua Silmäterän kiroukselta: lähteä etsimään mukanaan lapsi. Ja Mirandan matkaseurana onkin Sirkka, lapsi, joka on hyvä löytämään helmiä, ja joka ei anna periksi vaan vaatii päästä Mirandan mukaan.

Tässä ensimmäisessä osassa päästään vasta alkuun tarinan kerronnassa, mutta se imaisee hyvin mukaansa.