Riikka Ala-harja: Kahden perheen Ebba

Mä kaipaan hirveästi sitä, että saisin olla rauhassa, maata sängyssä ja olla kännykällä, katsoa mun suosikkitubettajia ja käydä välillä paahtamassa leipää. Olla relasti. Koko isä-äiti-homma on ihme juttu: aina kun mä olen isän kanssa, mulla on ikävä äitiä. Aina kun mä olen äidin kanssa, tuntuu että yks pala puuttuu. Isä puuttuu. Mulla ei ole koskaan ihan hyvä. Paitsi ehkä kavereiden kanssa.

Lastenromaani Kahden perheen Ebba (2018) jatkaa Kahden maan Ebbasta tutun päähenkilön tarinaa. Pidin edellisestä osasta valtavasti ja halusinkin ehdottomasti lukea myös Kahden perheen Eban. Ebba on nyt viidennellä luokalla ja tänä keväänä isä matkustaa Saksasta uuden perheensä kanssa Helsinkiin lomalle tapaamaan Ebbaa.

Ebba kuvaa edelleen niitä ristiriitoja, mitä kahden perheen välillä sukkuloivan lapsen mielessä saattaa. Mustasukkaisuutta, ikävää.

Lisäksi toinen kirjan kantavista teemoista on tosi nolo juttu: kuukautiset. Ebban kuukautiset alkavat kesken kivan Korkeasaari-retken, mutta Ebba keksii tosi näppärästi mitä tehdä. Ja vaikka nolottaa, kehtaa kertoa siitä läheisille aikuisille.

Ebba on tosi herttainen, lämminhenkinen kirja, jossa loppujen lopuksi kaikki tulevat toimeen keskenään ja kaikki on ihan hyvin.

Kirja merkkaa myös yhden kohdan (kirjassa viittauksia populaarikulttuuriin) Helmet-lukuhaasteesta.