"Ruma juttu tämä", hän sanoi. "Vähän liian sensaatiomainen, että sen voisi ottaa todesta. Siis puhallusputkia ja myrkkynuolia lentokoneessa - eihän tuollaista voi uskoa kukaan."
Lentävä kuolema vuodelta 1935 tarttuu silloin melkoisen uuteen matkustusmuotoon, nimittäin lentomatkustamiseen. Poirot matkustaa Pariisista Lontooseen ja madame Giselle, tunnettu koronkiskuri löytyy kuolleena - onko kyseessä luonnollinen kuolema vai onko asiassa jotain erikoista? Voisiko syyllinen olla koneessa lentänyt ampiainen? Poirot haistaa niin sanotusti palaneen käryä ja ryhtyy tutkimaan asiaa. Kyseessä on jälleen yksi suljetun tilan mysteeri - Giselleä ei voinut surmata kukaan muu kuin joku lentokoneen matkustajista. Aluksi ymmärsin, että lentokoneen kaikki matkustajat lueteltiin alun istumajärjestyksessä, mutta myöhemmin selviääkin, että kyseessä on koneen suljettu takaosa ja koneen toisessa osassa on lisää matkustajia.
Mukana on romantiikkaa, aviorikoksia, monipuolisesti kuvattuja henkilöhahmoja ja kaikin puolin viimeistelty tarina. En muista, olenko lukenut Lentävän kuoleman aiemmin Christie-kaudellani yläasteaikoina, ainakaan mitään muistikuvia ei ollut. Jotenkin Poirot ei ollut tässä oikein parhaimmillaan, eikä Lentävä kuolema tehnyt minuun ihan toivomaani vaikutusta, vaikka Christien fani olenkin.
Luin WSOY:n julkaiseman uuden suomennoksen, ja pidin sekä siitä että uudesta kannesta kovasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti