O'Dwyerin serkuista kertova romanttinen fantasia-trilogia pääsi tänä keväänä uusintalukuun. Olen blogannut trilogian päätösosasta Varjojen vartija aiemmin vuonna 2015, sarjan aiemmat osat olen lukenut ennen blogia. Ensimmäisessä osassa Varjojen ratsu (2014) päähenkilönä on Iona Sheehan, joka saapuu ensimmäistä kertaa Irlantiin, sukunsa kotimaahan. Hänellä on mukanaan isoäitinsä antama tehtävä: hän on yksi kolmesta Hämärän noidasta, ja heidän tehtävänään on tuhota Cabhan, vuosisatoja vanha paha voima, joka tahtoo ihan yhtä paljon tuhota heidät.
Serkut Connor ja Branna O'Dwyer ovat odottaneet puuttuvaa kolmatta Hämärän noitaa, ja kun Iona saapuu, myös Cabhan huomaa sen ja heidän kaikkien, mutta erityisesti Ionan ympärillä alkaa tapahtua.
Seuraavassa osassa Varjojen saalistaja (2015) pääosaan pääsee Connor O'Dwyer. Hän asuu yhdessä siskonsa Brannan ja serkkunsa Ionan kanssa. Yhdessä ystäviensä kanssa he muodostavat kuuden henkilön piirin, ja heidän tavoitteensa on tuhota Cabhan.
Yhtäkkiä lapsuudenystävästä Mearasta tuleekin jotain enemmän. Mutta kannattaako ystävyyttä asettaa alttiiksi rakastumalla?
Viimeinen osa Varjojen vartija (2015), joka ei tuota yllätystä. Ei tietenkään ensinnäkään siksi, että olen lukenut sen(kin) jo aiemmin, mutta ei myöskään siksi, että se on ihan tyypillinen romanttisen kirjallisuuden edustaja. Mutta hyvää viihdettä!
He olivat kaksi aikuista. Jotain aivan muuta kuin ne tähtisilmäiset lapsoset, joita he olivat olleet ennen. Brannalla oli esi-isien hänelle langettama tehtävä. Fin puolestaan oli järkähtämättömän uskollinen piirille, mikä oli katsottava hänen edukseen.
Se riittäisi.
Osallistuu Uudelleen luettua -lukuhaasteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti