Enni Mustonen: Ruokarouva

Saunanporstuan pimeimpään nurkkaan oli viety se sivustavedettävä, jossa Johansson oli aikoinaan Albergaan kannettu. Sängyn päälle oli viskattu röykkiö lumppuja ja risainen matto. Kun kasa liikahti, erotin hämärässä vain harmaiden suortuvien ympäröimät laihat kasvot. Silmistä sentään tunsi, että oli se Johanssonska itse. Suuret kyynelkarpalot valuivat pitkin uurteisia poskia, kun suu hapuili sanoja.

Enni Mustosen Ruokarouva jatkaa Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjaa, jossa piikatyttö palvelee aikansa kulttuurihenkilöitä ja etenee myös omassa elämässään eteenpäin. Nyt Iida on saanut sen verran perintöä, että hankkii ison huvilan Albergasta ja päättää ottaa sinne täysihoitolaisia.

Enni Mustonen kirjoittaa historiasta niin elävästi, että aivan kuvittelen olevani siellä, Iidan ja hänen tyttärensä Kirstin kanssa. Ja kyllähän tässä taas tarina kulkee kohti väístämätöntä, niin että kirjaa on vaikea laskea kädestään.

Kirjailija kertoo tarinoiden taustoista lisää facebookissa.