Katie Kirby: Kuppi nurin - Kirja epätäydellisille vanhemmille

No niin, nyt kun olemme tulleet siihen tulokseen, että pikkulapset voivat olla ihan helvetin hankalia, sinua varmasti kiinnostaa tietää, mitä niille sitten pitää tehdä. Minun vinkkini on viedä heidät pariksi tunniksi päiväkotiin, jotta saat olla ihan yksin pimennetyssä huoneessa edes pari tuntia. Jos kaipaat lisää neuvoja, sori. Kannattaa etsiä jokin toinen opaskirja.

Britti-äiti Katie Kirby on pitänyt blogia Hurrah for Gin vanhemmuudesta, ja hänen huomioistaan ja tikku-ukkopiirroksistaan on koottu kirja Kuppi nurin - kirja epätäydellisille vanhemmille.

Enimmäkseen pidin kirjan teksteistä ja huomioista kovasti. Tunnistin monta kohtaa omakseni. On kuitenkin jotain, mitä en tunnista, enkä ainakaan tunnusta. Alkoholinkäyttö vinkataan monessa kohtaa pelastuskeinona. Ehkä se on suomalaista puritaanisuutta, mutta minun on vaikea yhdistää vauvanhoitoa ja viinin naukkailua yhteen. Ajattelin, että se on vitsi, ja tehokeino, mutta onpa kirjaan  mahdutettu kokonainen luku "Lapset ja krapula - yök". Luvussa annetaan ymmärtää, että kirjoittaja saattaa jäädä yllättäen juhlimaan ilman että puoliso edes tietää. Silloin hän vain päättelee vaimon olevan laulamassa karaokea ja juhlimassa villisti. Täh? Valitan, mutta sen kaltainen spontaanius ei mielestäni oikein sovi lapsiperheen elämään, oli sitten kyseessä äiti tai isä.

Mutta annoin alkoholiviittausten soljua ns. toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos - paitsi pitäisikö lukemisesta puhuessaan puhua silmistä eikä korvista? Muut huomiot olivat mielestäni joka tapauksessa osuvia ja lohdullisia.

Ehkä helpottaa kuulla, että tämäkin on pelkkä vaihe kuten kaikki muukin vanhempana olemisessa. Tosin se on pitkä, loputtomalta sokkelolta vaikuttava vaihe, jota seuraa - muut tykkäävät muistuttaa sinua siitä - kahta kauheampi vaihe.