Vie minut jonnekin (2018) on melkoinen paketti monenlaista ajanmukaista teemaa. Löytyy vapaaehtoista lapsettomuutta, aikuistumisen pelkoa, yt-neuvotteluita, blogikirjoittelua. Rasittavuteen saakka.
Päähenkilö Nella ei ole minusta erityisen sympaattinen hahmo, mutta kirja on kevyttä ja viihdyttävää luettavaa. Nella elää pitkässä parisuhteessa, ja puoliso toivoo lapsia. Nella taas huomaa, ettei ehkä toivokaan. Työt loppuvat ja Nella alkaa etsiä itseään elämäntaito-kursseilta. Sisko pitää lifestyle-blogia, johon liittyi muutama oikein oivallinen huomio. Kirjan loppu hieman vesitti tosin niitä.
Vaikka nyt näin reippaasti lukemisen jälkikäteen en tarkkaan muistakaan käänteitä, Vie minut jonnekin jäi mieleen ihan mukavana luettavana.
Laura Honkasalolta olen aiemmin lukenut romaanin Perillä kello kuusi ja elämäntaito-oppaan Nuukaillen.
keskiviikko 27. helmikuuta 2019
sunnuntai 24. helmikuuta 2019
Enni Mustonen: Ruiskukkaseppele
Enni Mustosen Koskivuori-sarjan toisessa osassa on siirrytty kymmenen vuotta eteenpäin. Eletään 1920-lukua ja päähenkilöinä ovat edellisen osan pikkutytöt Saaran tytärpuoli Anna Forsberg ja Vapun sisar Elina Koivikko. Annan ja Elinan elämät kulkevat eri reittejä, Anna lähtee opiskelemaan Helsinkiin ja Elina päätyy töihin Koskivuorelle tehtaan konttoriin.
Suomessa ollaan jälleen eri leireissä ja ihmisiä kyyditetään kodeistaan. Myös Annan ja Elinan on jossain vaiheessa valittava puolensa ja myös se, seuraako rakkauttaan vai ei.
Sarjan ensimmäinen osa Verenpisara ikkunalla.
Suomessa ollaan jälleen eri leireissä ja ihmisiä kyyditetään kodeistaan. Myös Annan ja Elinan on jossain vaiheessa valittava puolensa ja myös se, seuraako rakkauttaan vai ei.
Sarjan ensimmäinen osa Verenpisara ikkunalla.
keskiviikko 20. helmikuuta 2019
Matt Haig: Kuinka aika pysäytetään
Tauko blogitekstien ilmestymisessä johtuu siitä, että koneeni hajosi. Ja sitten se toimi hetken, eikä sen jälkeen enää käynnistynyt. Tekniikka. Pyh.
Siitä päästäänkin hyvin aasinsillalla siihen, että tämänkertaisen teoksen kuuntelin äänikirjana kirjaston Ellibs-palvelussa. Siinä vaiheessa itseasiassa arvostin nykytekniikkaa vielä kovasti. Vetävä kirja, jonka kuunteleminen houkutti tekemään vaikkapa kotitöitä samalla kun kuuntelee kirjaa.
Matt Haigin Kuinka aika pysäytetään (2018) ei ole kertomus aikamatkaajasta, vaan ihmisestä, joka ei vanhenekaan, vaan elää satoja vuosia ja näyttää silti vasta nelikymppiseltä. Tom joutuu vaihtamaan maisemaa, nimeä ja elämää kahdeksan vuoden välein ja nyt hän on päätynyt Lontooseen historianopettajaksi.
Tomilla on elämässään yksi ainoa tavoite: löytää nuoruudessa 1500-luvulla syntynyt tytär, jolla on sama vaiva. Elämä tuntuu jatkuvasti uhkaavalta: äiti teloitettiin noitana ja kun nuori Tom rakastui, alkoivat ihmiset ympärillä katsoa perhettä kieroon, kun Tom ei vanhentunutkaan vuosien mittaan. Sitä paitsi vaivaa sairastavia on muitakin. Tom kuuluu seuraan, joka auttaa asuinpaikan ja elämän vaihtamisessa, mutta vaatii vastineeksi noudattamaan omia sääntöjään. Niistä tärkein on se, ettei saa rakastua. Ja sen Tom tietysti lopulta tekee.
Kuinka aika pysäytetään oli erittäin koukuttava ja houkuttava kirja. Taitavaa työtä. Matt Haigiin en ollut aiemmin tutustunut, mutta eittämättä palaan hänen tuotantoonsa vielä.
Siitä päästäänkin hyvin aasinsillalla siihen, että tämänkertaisen teoksen kuuntelin äänikirjana kirjaston Ellibs-palvelussa. Siinä vaiheessa itseasiassa arvostin nykytekniikkaa vielä kovasti. Vetävä kirja, jonka kuunteleminen houkutti tekemään vaikkapa kotitöitä samalla kun kuuntelee kirjaa.
Matt Haigin Kuinka aika pysäytetään (2018) ei ole kertomus aikamatkaajasta, vaan ihmisestä, joka ei vanhenekaan, vaan elää satoja vuosia ja näyttää silti vasta nelikymppiseltä. Tom joutuu vaihtamaan maisemaa, nimeä ja elämää kahdeksan vuoden välein ja nyt hän on päätynyt Lontooseen historianopettajaksi.
Tomilla on elämässään yksi ainoa tavoite: löytää nuoruudessa 1500-luvulla syntynyt tytär, jolla on sama vaiva. Elämä tuntuu jatkuvasti uhkaavalta: äiti teloitettiin noitana ja kun nuori Tom rakastui, alkoivat ihmiset ympärillä katsoa perhettä kieroon, kun Tom ei vanhentunutkaan vuosien mittaan. Sitä paitsi vaivaa sairastavia on muitakin. Tom kuuluu seuraan, joka auttaa asuinpaikan ja elämän vaihtamisessa, mutta vaatii vastineeksi noudattamaan omia sääntöjään. Niistä tärkein on se, ettei saa rakastua. Ja sen Tom tietysti lopulta tekee.
Kuinka aika pysäytetään oli erittäin koukuttava ja houkuttava kirja. Taitavaa työtä. Matt Haigiin en ollut aiemmin tutustunut, mutta eittämättä palaan hänen tuotantoonsa vielä.
sunnuntai 3. helmikuuta 2019
Milja Kaunisto: Corpus
Kuningas oli mennyttä.
Marianne tuijotti käsiään, joiden sinertävät suonet olivat muuttuneet entistä näkyvimmiksi. Kasvot saattoi puuteroida nuoren näköiseksi, mutta käsistä näki ikääntymisen. Ja ne vapisivat.
Luin viime kesänä pitkän viivyttelyn jälkeen Milja Kauniston Purppuragiljotiini-trilogian ensimmäisen osan. Toisen osan kanssa ei ollut yhtään helpompaa. Tai sanotaanko suoraan, meinasin lopettaa kesken ja sain vain suurella sinnittelyllä kahlattua Corpuksen läpi.
Romaani vaikuttaa ainakin puoleen väliin saakka tyhjältä jaarittelulta ja jappaisulta. Kreivitär Marie Constance de Boucard on ottanut näyttelijätär Marianne Quisnet'n henkilöllisyyden, jonka turvin hän toivoo pysyvänsä turvassa, vaikka koko muu maailma tuntuu kaatuvan vallankumouksen kourissa. Mariannena hän toimii luxus-bordellin Maison de Luxen madamena. Entinen pyövelinkisälli Isidore on seurannut Mariannea Maison de Luxeen, koska on rakastunut tähän. Kaiken muun lisäksi markiisi de Sade on piilottanut myös kruununperillisen Maison de Luxeen.
Tarina on vetävä ja lähti loppupuolella myös kulkemaan sujuvammin, mutta en voinut mitään sille, että olin jo vähän menettänyt makuni Corpukseen sinne ehtiessäni.
Marianne tuijotti käsiään, joiden sinertävät suonet olivat muuttuneet entistä näkyvimmiksi. Kasvot saattoi puuteroida nuoren näköiseksi, mutta käsistä näki ikääntymisen. Ja ne vapisivat.
Luin viime kesänä pitkän viivyttelyn jälkeen Milja Kauniston Purppuragiljotiini-trilogian ensimmäisen osan. Toisen osan kanssa ei ollut yhtään helpompaa. Tai sanotaanko suoraan, meinasin lopettaa kesken ja sain vain suurella sinnittelyllä kahlattua Corpuksen läpi.
Romaani vaikuttaa ainakin puoleen väliin saakka tyhjältä jaarittelulta ja jappaisulta. Kreivitär Marie Constance de Boucard on ottanut näyttelijätär Marianne Quisnet'n henkilöllisyyden, jonka turvin hän toivoo pysyvänsä turvassa, vaikka koko muu maailma tuntuu kaatuvan vallankumouksen kourissa. Mariannena hän toimii luxus-bordellin Maison de Luxen madamena. Entinen pyövelinkisälli Isidore on seurannut Mariannea Maison de Luxeen, koska on rakastunut tähän. Kaiken muun lisäksi markiisi de Sade on piilottanut myös kruununperillisen Maison de Luxeen.
Tarina on vetävä ja lähti loppupuolella myös kulkemaan sujuvammin, mutta en voinut mitään sille, että olin jo vähän menettänyt makuni Corpukseen sinne ehtiessäni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)