sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Märta Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina

Kun en enää usko
enkä jaksa toivoa
en enää välitä
oletko raitis
vai juotko
Harppaan sinun ylitsesi
kun makaat lattialla juopuneena
pidän lapset loitolla
siirrän patjani toiseen huoneeseen
jatkan omia askareitani

Märta Tikkasen runoteos Vuosisadan rakkaustarina on ilmestynyt suomeksi 1981 (alkukielellä ruotsiksi 1978) ja on vastaus hänen puolisonsa Henrik Tikkasen tunnustusromaanille Mariankatu 26.

En ole erityisen suuri runojen ystävä, minkä ehkä huomaa siitä, että tämä on ensimmäinen runopostaukseni blogissa. Avasin tämänkin kirjan hieman epäröiden - mutta vahva kuvaus veti samantien mukaansa.

Mutta sen lisäksi, että Vuosisadan rakkaustarina on kuvaus puolison alkoholismin sävyttämästä avioliitosta, se kuvaa myös, varsinkin loppupuolella, haavetta tasapuolisesta avioliitosta, jossa molemmilla on mahdollisuus toteuttaa itseään. Se kertoo perheestä, naisen kestävyydestä, joka taipuu muttei katkea. Viha, rakkaus, epätoivo, toivo. Tunteet vaihtelevat laidasta laitaan, mutta kylmäksi Vuosisadan rakkaustarina ei minua jättänyt. Vielä neljäkymmentä vuotta myöhemmin yhtä ajankohtaisella aiheellaan Vuosisadan rakkaustarina kosketti syvältä.

Osallistuu Runohaasteeseen sekä Helmet-lukuhaasteeseen.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Vera Vala: Suden hetki

Arianna pani merkille miehen sateen kasteleman tukan ja vaatteet. Kuka tahansa normaali nainen olisi kysynyt kumppaniltaan, mitä ihmettä tämä oli etsinyt rankkasateessa, mutta Arianna oli tottunut olemaan kyselemättä liikoja. Vuosien varrella Arianna oli oppinut, että useimmiten oli yksinkertaisesti parempi olla tietämättä.

Olen lukenut Vera Valan Arianna de Bellisistä kertovaa sarjaa parin vuoden aikana ja odottanut jännityksellä, milloin Ariannaa ympäröivä unohduksen ja salamyhkäisyyden muuri alkaa hälvetä. Suden hetki on nyt sitten se kirja, joka kannattaa lukea, jos on sarjaa aiemmin lukenut. Ellei ole lukenut aiempia osia, tästä tuskin kannattaa aloittaa, sen verran paljon kirjassa on viittauksia aiempaan.


Suden hetki löytyi kirjastosta pikalainana, mutta se ei haitannut, koska luin se mielelläni nopeasti. Yritän olla paljastamatta liikaa, mutta kerron juonesta kuitenkin jotain. Arianna on seurannut miestään Bartolomeoa Intian valtamerelle Seychellien saaristoon. Bartolomeo tutkii omassa työssään vaarallista ruttoepidemiaa, joka vaikuttaa lähteneen liikkeelle rokotetutkimuksesta.

Seychelleillä Ariannan oma menneisyys alkaa viimein paljastua samalla kun vaara uhkaa koko perhettä.

Sarjan muut osat:
Kuolema sypressin varjossa 2012
Kosto ikuisessa kaupungissa 2013
Villa Sibyllan kirous 2014
Tuomitut 2015
Milanon nukkemestari 2016

Osallistuu Jatkumo - sarjakirjojen lukuhaasteeseen.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Vilja-Tuulia Huotarinen ja Satu Koskimies: Emilia Kent - Runotytön tarina jatkuu

Siinä se saapui: leimahdus. Emilia näki pelot ja toiveet, jotka kietoutuivat kaiken elävän elämän ytimeen, ja vielä muutakin hän näki, jotakin mikä oli tunteiden tuolla puolen, ikuista ja vastaansanomatonta, valkoista kuin jää ja punaista kuin tuli.

Taide. Ja rakkaus. Toistensa välttämättömät kumppanit. Emiliaa vapisutti. Hän tunsi, miten raskas ja ruosteinen ankkuri, joka hänet oli mustasukkaisuuden ajatuksiin kiinnittänyt, nousi pulpahtaen pintaan. Hän oli vapaassa vedessä, ja ranta oli vesililjoin kukitettu.

Emilia Kent - Runotytön tarina jatkuu (2018) on kahden suomalaiskirjailijan kirjoittamaa fanifiktiota jatkoksi L. M. Montgomeryn Runotyttö-klassikko-tyttökirjoille. Jatko-osan tarpeellisuudesta ja onnistumisesta voi toki olla montaa mieltä, mutta omasta mielestäni Emilia Kent on aivan sujuva vaihtoehtoinen todellisuus jatkoksi Runotytöille. Ja ellei kaikki kirjoittajien tekemät ratkaisut miellytä, voi aina kuvitella itselleen oman vaihtoehtoisen todellisuuden!


Arvelin itse, kun luin Runotytöt parin viime vuoden (Pieni runotyttö, Runotyttö maineen polulla, Runotyttö etsii tähteään), että Emilian ja Teddyn tulevaisuus ei näytä kovinkaan ruusuiselta. Ehkä onneksi tämän kirjan kirjoittajat ovat päätyneet toisenlaiseen, onnellisempaan ratkaisuun. Emilia ja Teddy ovat muuttaneet Autioon taloon ja vieneet suurimman osan Deanin sinne hankkimista tavaroista pois. Ilsen ja Perryn suhde jatkuu räiskyvänä aivan kuten he toivovatkin. Laura- täti, Elisabet-täti ja Jimmy-serkku asuvat Uudessa kuussa, ihan siinä lähellä, niin että Emilian on helppo poiketa siellä. Vanhat tutut hahmot ovat mukana, mutta mukaan on kehitelty tarpeen mukaan myös uusia hahmoja. Tyyli tuntuu sopivan Runotyttöjen tyyliin.

Kirja ei niinkään ole kuvaus Emilian ja Teddyn avioliitosta, vaan ehkäpä enemmänkin Emilian kirjoitustyöstä ja sen hankalaluudesta. Ajan ja inspiraation löytäminen kirjoitustyölle ei onnellisena aviovaimona enää osoittaudukaan yhtä helpoksi kuin aiemmin. Dean, joka ei ole kihlauksen purkautumisen jälkeen pitänyt yhteyttä, palaa yllättäen. Voiko vanha ystävyys vielä elpyä? Ja kuinka suhtautua muutoksiin rakkaiden Laura-tädin ja Elisabet-tädin elämässä?

Jos jatkoa Runotytön tarinalle päätyy lukemaan, siihen kannattaa mielestäni suhtautua avoimesti, siten että näinkin olisi voinut tapahtua. Minusta kirjaa oli mukava lukea ja tyyliltään se sopii myös nuorempien Runotyttö-fanien luettavaksi. Emilia Kent vastaa niihin avoimiin kysymyksiin, joita monille lukijoille varmasti alkuperäisen sarjan päätyttyä on jäänyt. Sitä, onko kirjallisuudessa ylipäänsä välttämätöntä vastata kaikkiin avoimiin kysymyksiin, voi toki miettiä.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Anni Polva: Me tytöt

- Ellei tahti parane, saa puolet teistä jäädä ensi vuodeksikin kirjoittelemaan kauppakirjeitä, mikä asia minusta riippuu, hän pauhasi ja paukutti karttakeppiä pulpetinkanteen. Tehän olette kaikki kuin unitautisia. Herätkää, herätkää!

Anni Polvan Me tytöt on ilmestynyt ensimmäisen kerran 1946 nimellä Me tytöt opiskelimme. Minä luin vuonna 2015 Anni Polvan 100-vuotisjuhlavuonna otetun näköispainoksen. Kirjassa Maija ja Anja aloittavat viimeisen vuoden kauppaopistossa. Opiskelu vaatii paljon työtä, mutta ehtii luokka silti juhliakin. Välillä ei ehditä nukkua montaakaan tuntia ennen kuin on jo noustava aamulla kouluun.


Olen lukenut aikuisena yhden toisen Anni Polvan kirjan, viihderomaanin Voi noita miehiä! Pidin sen huumorista ja ajattelin silloin, että lukisin mielellään muutakin Anni Polvan tuotantoa. Me tyttöjen lisäksi lainasin myös kolmen Tiina-kirjan yhteisniteen, mutta siihen en ole vielä tarttunut.

Me tytöt kuvaa 1940-luvun opiskelijaelämää, joka tuntuu kovin hauskalta ja todenmukaiselta, ilmeisesti siksi, että kirjailija käytti omia opiskelukokemuksiaan hyväksi. Romantiikkaakin kirjassa on, mutta vain mausteeksi, sillä Maija haluaa olla itsenäinen ja luoda uraa siinä missä miehetkin. Mitenkähän siinä kuitenkin käy...?

Me tytöt oli sujuva välipalakirja, joka ei tehnyt erityistä vaikutusta, mutta joka oli siitä huolimatta aivan mukavaa luettavaa.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Donna Leon: Nuoruuden lähde

"Kreivitär sanoi, että hänen on saatava tietää. Ennen kuolemaa."
Paola jäi miettimään sitä. "Niin, niin varmaankin. Kuka tahansa haluaisi, vai mitä?"
"Ai mitä?"
"Haluaisi tietää, ettei ole vastuussa tapahtuneesta, jollei muuta."

Komisario Brunetti jatkaa tutkimuksiaan. Ainakin yksi osa on jäänyt välistä lukematta, mutta se ei tahtia haittaa, Brunetti läheisineen tuntuu yhtä tutulta kuin viimeksikin. Tällä kertaa anopin tuttava, kreivitär Lando-Continui, pyytää Brunettiin apua. Hänen pojantyttärensä on pudonnut 15 vuotta sitten kanavaan ja vammautunut. Oliko kyseessä vahinko, kuten asia painettiin villaisella? Vai oliko asiassa jotain hämärää? Tyttö pelkäsi vettä kuollakseen ja vältteli joutumasta veden lähelle, joten vahinko ei tunnu isoäidistä eikä ehkä Brunettistakaan todennäköiseltä.


Osallistuu lukuhaasteeseen Jatkumo - sarjakirjojen lukuhaaste.
Lisäksi Helmet-lukuhaaste - kirja on maahanmuuttajan kirjoittama.

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Milja Kaunisto: Luxus

"Sää oot oikee… kreivitär. Onks se totta?"
Marie sulki jälleen silmänsä ja nyökkäsi hiljaa. "Minä olin kreivitär. Nyt en ole enää mitään muuta kuin pelokas nainen, joka istuu tässä huoneessa päivästä toiseen ja muistelee menneitä päiviä. Olen taakka herra Borealille."

Milja Kauniston Luxus (2016) viipyi lukulistallani pitkään. Sain sen luettua lopultakin nyt, kun se ei todellakaan ole mikään uutuus ja koko trilogiakin on jo julkaistu. Ehkä minusta oli vähän  vastenmielistä tarttua tällaiseen tiiliskiviromaaniin, mutta Luxus kyllä vetäisi mukaansa kun lopulta avasin sen.


Isidore Boreal, pyövelinkisälli, pelastaa kaltoin kohdellun kreivitä Marie-Constance de Boucardin katuojasta Ranskan vallankumouksen ensi aalloissa. Miksi kreittären puoliso on tuomittu kuolemaan, ja miksi tämä kutsuu viime sanoinaan Nenetteä? Kuinka selviytyä maailmassa, jossa ei ole enää aatelisia eikä oikeastaan mitään asiaa ulos kadulle?

Lopulta turvapaikka löytyy markiisi de Saden mielikuvituksen loihtimasta ylellisestä bordellista Maison de Luxe. Mitä sen jälkeen tapahtuu? Sen nähdäkseni minun täytyy ilmeisesti lukea Purppuragiljotiini-sarjan toinen osa.

Jatkumo - sarjakirjojen lukuhaaste.
Helmet-lukuhaaste, 31. kirjaan tarttuminen hieman pelottaa.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Anneli Kivelä: Kasvukipuja Katajamäellä

- Katsotaan nyt sitten, kuinka kaikki alkaa sujua, kun pääsemme muuttamaan omaan kotiin. Onhan tämä jonkinlainen kokeilu. Nyt näemme, onko meillä yhteistä tulevaisuutta.
- Kuulostaa niin lopulliselta - joko tai, Hanne huomautti.

Anneli Kivelän Katajamäki-sarjassa seurataan Katajamäen kylällä tapahtuvia, yleensä romanttisia tapahtumia. Viimeksi kyläkoulun opettajaksi muutti Hanne. Hannen veli Petri on vieraillut Katajamäellä ja päättänyt muuttaa siskonsa perässä kylälle. Petrin mukana muuttaa hänen avovaimonsa Noora, vaikkakin ehkä ei aivan yhtä innokkaana kuin Petri. Uuteen rivitaloon muuttaa heidän lisäkseen muitakin uusia katajamäkeläisiä, esimerkiksi yksinhuoltaja Kerttu ja kirkonkylän apteekissa työskentelevä Jenni, ja uudet naapurit aiheuttavatkin kitkaa Nooran ja Petrin välille.

Kasvukipuja Katajamäellä (2018) yrittää saada aikaan draamaa myös kyläkoulun jatkon suhteen, kun siellä tapahtuu iso vesivahinko, mutta se juonenkäänne on nopeasti puitu.


Mitään isoa draamaa tai yllätyksiä ei Kasvukipuja Katajamäellä tarjoa, mutta tuttua ja turvallista luettavaa kuitenkin.

Aiemmat Katajamäki-blogitekstini:
Katajamäellä kaikki hyvin

Helmet-lukuhaaste: kirja on julkaistu 2018
Jatkumo - sarjakirjojen lukuhaaste