keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Tuija Lehtinen: Sumulaakson kartano

- Isoisä panee Olga Eugenien aisoihin, jos sinä kannatat minua.
- Kuvitteleeko isoisä, että minä työskentelen sinun rinnallasi?
- Miksi hän niin kuvittelisi? Markus ihmetteli.
Niinpä.

Tuija Lehtisen uusin, Sumulaakson kartano (2017) on tuttua höttöviihdettä. Uskottavuutta ei ole edes yritetty virittää kovin korkealle, mutta viihdearvo on tuttuun tapaan paikallaan.

Elsa on aatelissuvun vesa. Rahaa riittää ostaa mitä ikinä mieliikään, vaikka Elsa onkin töissä eläinlääkärin apulaisena oppisopimuksella ja asuu pienessä ja sotkuisessa vuokrayksiössä. Perheellä on suvun kartano, eikä kukaan tunnu tekevän töitä tai tuottavaa bisnestä ja silti kaikilla on millä mällätä. Äiti ja isoäiti ovat puhuneet lapsille pienestä pitäen ranskaa ja varsinkin isoäiti vaatii puhuttelua ranskaksi.

Elsan tehtävänä on mennä naimisiin säätynsä mukaisesti ja tehdä lisää siniverisiä pikkuaatelisia. Paitsi että Elsa on pontevasti eri mieltä.

Kyllähän tämän kertaalleen lukee, muuta on ehkä turha odottaa.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Janet Evanovich: Twelve sharp

And this is the problem with Ranger. I could spend a lot of time in bed with him, but he'd drive me nuts in the kitchen.

Kaipasin paluuta palkkionmetsästäjä Stephanie Plumin mielettömään maailmaan, ja kun seuraavaa osaa ei ole suomennettu, varasin sen kirjastosta alkukielellä. Edistystä on, ettei Twelve sharpissa (2006) räjäytetä kertaakaan Stephanien autoa. Sen sijaan Stephanieta etsii mustiin pukeutunut nainen, joka väittää olevansa naimisissa Rangerin kanssa. Voiko se olla totta? Ranger itse on kadonnut kuin maan nielemänä, eikä häntä saa kommentoimaan tilannetta.

Stephaniella voisi olla jo oikein kotoisaa poliisi Morellin kanssa, ellei erästä pikkutyttöä olisi kidnapattu, ja osoittautuisi todennäköiseksi, että kaappaaja etsii seuraavaksi Stephanieta.



"It gets worse," I told her. "He's been staying in my apartment, and this morging Morelli moved in."
"Let me get this straight. You got Ranger and Morelli living with you. At the same time."

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Sophie Hannah: Suljettu arkku

"Kuulin kun he puhuivat siitä", Rolfe mumisi hikipisaroiden tippuessa otsalta tyynyliinalle. "Että minun pitää kuolla eikä sille voi mitään. Ja he puhuivat hautajaisistanikin!"

Suljettu arkku (2016) on Agatha Christien perikunnan hyväksymää fanifiktiota, eli legendaariselle Hercule Poirot -hahmolle kirjoitettu uusi seikkailu. Sarjassaan tämä on jo toinen osa, eli Sophie Hannahin ensimmäinen Poirot-seikkailu Nimikirjainmurhat julkaistiin 2014. Silloin jäljittely ei ilmeisesti kiinnostanut minua niin paljon, että olisin Nimikirjainmurhat lukenut, mutta nyt Suljettua arkkua kehuttiin ja otin sen kirjastosta luettavaksi.


Jostain syystä kuvittelin koko ajan kirjaa lukiessani katsovani elokuvaa. Ehkä se johtuu siitä, että viime aikona olen palannut Poirotin seuraan lähinnä tv-elokuvien muodossa, tai ehkä se vain johtui itse kirjasta. Poirot ei tuntunut aivan elävältä Suljetussa arkussa, tai ehkä minä vain olin ennakkoluuloinen kun tiesin, että Sophie Hannah vain jäljittelee Dame Agathaa. Kertojahahmo komisario Edward Catchpool sen sijaan tuntui todellisemmalta, mikä on ilman muuta onnistumisen merkki. Myös kirjan muut hahmot tuntuivat huvittavilta ja juoni oli rakennettu taitavasti. Kyllä, pidin Suljetusta arkusta, huolimatta pienistä ennakkoluuloista, joita ensin koin.

"Nyt en käsitä. Olitte verhon takana valmiina syöksymään esiin ja pelastamaan lady Playfordin - ja kun hän avasi oven, ette tehnyt yhtään mitään."

Helmet-lukuhaasteen kohta 9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja.

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Anja Lampela: Lankarullatyttö

Sinä et näe. Minä näen. Ja tiedän mitä minun on tehtävä. Ja se on tehtävä pian.

Lankarullatyttö - autistilapsen tarina (2014) vaikutti alussa lähes elämäkerralta tai muistelmalta, ei fiktiiviseltä romaanilta. Sitä se kuitenkin on ja kirjailija kertoo valinneensa aiheen, joka oli hänelle entuudestaan aivan vieras. Hänellä oli ollut pari kohtaamista elämässään, jotka olivat jääneet mietityttämään pidemmäksi aikaa, ja jotka antoivat sysäyksen kirjan kirjoittamiselle.


Suomalainen Iisa on lähtenyt töihin Norjaan, löytänyt sieltä puolison ja saanut lapsen. Kun lapsi saa autismidiagnoosin, eivät puolisot enää tunnu löytävän yhteyttä toisiinsa. Iisa muuttaa tyttären kanssa Suomeen. Eyvind jää ikävöimään perhettään Norjaan ja edelleen naimisissa oleva Iisa löytää naapurista uuden ystävän.

En voinut laskea käsistäni Lankarullatyttöä. Vaikka kirjan loppupuoli olikin selkeämmin fiktiivistä romaania kuin alun kuvaus tyttären muuttumisesta, halusin palavasti tietää, kuinka vanhemmat selviävät. Tytär ei ole sairas, kuten Iisa korostaa. Hän on vain erilainen. Hän tarvitsee erilaista tukea kuin toiset. Kuvaus vanhempien tunteista ja puhumisen vaikeudesta oli niin todentuntuinen, että aion ehdottomasti tutustua myös Anja Lampelan muuhun tuotantoon.

Helmet-haasteen kohta 10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis.

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Liane Moriarty: Hyvä aviomies

Cecilia kietoi käsivartensa alastoman vartalonsa ympärille. Hän tärisi hillittömästi. Hampaat kalisivat. Tämä on hermoromahdus, hän ajatteli helpottuneena. Menetän järkeni, mutta entä sitten, koska tätä asiaa ei voi järjestää. Se on kaiken järjestämisen ulottumattomissa.

Mustat valkeat valheet teki minuun vaikutuksen, ja sen innoittamana otin lukulistalle myös kirjailijan edellisen kirjan Hyvä aviomies (2013, suom. 2014). Myös Hyvä aviomies oli vakuuttava lukukokemus, ja suosittelen molempia. Tarina oli koukuttava, jännittävä, henkilöhahmot kiinnostavia. Hyvä aviomies kertoo käytännössä tapahtumista muutaman päivän aikana muutaman eri henkilön näkökulmasta. On uskomatonta, kuinka paljon tapahtumia ehtii tapahtua muutamassa päivässä ja 440 sivussa!



Cecilia löytää ullakolta miehensä vuosia sitten kirjoittaman kirjeen. "Avattava vasta kuoltuani" hänen miehensä John-Paul on kirjoittanut. Lukea vai ei? John-Paul kieltää ehdottomasti Ceciliaa lukemasta kirjettä, mutta voiko Cecilia elämään tietämättä, mitä kirjeessä lukee?

Tessin aviomies Will ja serkku ja paras ystävä Felicity ilmoittavat rakastuneensa toisiinsa ja haluavansa, että he kaikki asuisivat yhdessä. Tess päättää ottaa poikansa ja matkustaa äitinsä luokse toiseen kaupunkiin ottamaan aikalisän. Voiko Tess antaa anteeksi, ja pitäisikö hänen?

Rachel taas kuulee, että hänen poikansa perhe aikoo muuttaa toiselle puolelle maailmaa. Hänen elämänsä ainoa ilo on pieni pojanpoika, sillä 28 vuotta sitten hänen ainoa tyttärensä on murhattu. Kuinka selvitä tulevasta?

Mitä tapahtuu, ja kuinka Cecilian, Tessin ja Rachelin elämä ja kohtalo kietoutuvat yhteen yhden kohtalokkaan viikonlopun aikana?

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Taavi Soininvaara: Haukka ja kyyhky

"Kuulostaa aika helvetin pahalta", tatuoitu nuori rikosylikonstaapeli sanoi vaikka ei ollutkaan varma, mikä johtopäätös Kari Roihan hankkimista aineksista pitäisi vetää.
"Ne ovat räjähdysaineen ainesosia".

Viimeksi luin Ratamo-sarjan ensimmäisen kirjan Ebola Helsinki ja sitä ennen viimeisimmän osan Venäläinen vieras. Haukka ja kyyhky (2015) on valitettavasti hieman liian ajankohtainen Suomessa juuri nyt.


Ratamo etsii kirjassa siskopuoltaan, josta kuulee vasta kirjan alkusivuilla. Edes siskon äiti ei tunnusta tietävänsä, missä tytär tällä hetkellä on. Ratamo haastattelee Kari Roihaa, joka on palannut Syyrian sodasta. Millä puolella Roiha on taistellut, ja miksi amerikkalaiset pyytävät hänen kuulemistaan? Ratamon tyttöystävä Essi Kokko ryhtyy selvittelemään samaa kuviota ja joutuu hengenvaaraan.

Suomea uhkaa terrori-isku, joka on suunniteltu toteutettavaksi useissa maissa yhtä aikaa. Viranomaisilla ei ole aavistustakaan - ennen kuin on jo melkein myöhäistä. Haukka ja kyyhky oli kesken juuri Turun iskujen aikaan, ja melkein jäikin kesken traagisen ajankohtaisuutensa vuoksi.

Kirjassa vyörytetään jälleen tapahtumia ja henkilöitä, mutta mukana pysyy mukavasti. Suuresti ei haittaa edes se, että Haukkaa ja kyyhkyä edeltävät osat ovat edelleen lukematta.

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Nora Roberts: Julkinen salaisuus

Emma ei halunnut ajatella Darrenia, koska se teki ihan liian kipeää. Sitten hänet valtasi hirvittävä syyllisyys, koska hän yritti sulkea pikkuveljen mielestään.

Kirjaston vaihtohyllystä löytynyt Julkinen salaisuus (1991) oli minulle vierasta Robertsia. Vaikkakin hyvin samantyyppinen kuin Robertsin Suloinen kosto, joka aikanaan nuorena tyttönä teki minusta Robertsin ihailijan. Sen veroista ei hänen nykytuotannossaan ole.

Julkisen salaisuuden päähenkilö on Emma, jonka menneisyyteen liittyy tragedia: Emma on ollut paikalla, kun hänen pikkuveljensä Darren on yritetty siepata. Siinä rytäkässä Darren menehtyi, eikä Emman perhe koskaan toipunut siitä.


Kun Emma aikuisena alkaa muistella tapahtunutta, joku huolestuu, ja pian myös Emma on vaarassa.