sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Johanna Valkama: Kaukosaarten Aino

Kaukosaarten Ainon (2018) lukemisesta on muutama viikko aikaa, eikä järkevän sanottavan keksiminen muutu silloin yleensä helpommaksi. Aino muodosti hyvän jatkon sarjalle, ja pidin siitä kovasti.

Aino, johon kirjan nimessä viitataan ei olekaan samaa sukua edellisten osien Itämeren Aurin ja Linnavuoren Tuulin kanssa. Jo näkökulman vaihtuminen, se, että matkaan lähdetäänkin Aurin pojan Iki-Kuuran mukana, tuntui piristävältä poikkeukselta. Kirja toimii myös itsenäisenä, jos ei aivan muista tai ei ole lukenut sarjan aiempia käänteitä, niin se ei haittaa lainkaan.


Tarina Iki-Kuurasta ja Annista sijoittuu kaukaisille Färsaarille, karuun ja yksinäiseen ympäristöön. Iki-Kuura etsii omaa paikkaansa maailmassa, Ann on elämässä pettynyt ja haluaa vain piiloutua maailmalta. Kaukosaarten Aino on nautinnollista luettavaa ja tarina vetäisi mukaansa nopeasti!

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Taavi Soininvaara: Teräsarkku

"Tuollainen asenne johtaa poliisiorganisaatiossa vain syrjäytymiseen. Sinun tapauksessasi on jo johtanut. Et todellakaan osaa valita puoltasi."

Palasin Arto Ratamosta kertovassa dekkarisarjassa taaksepäin ja kahlasin läpi muutaman vuoden takaisen kirjan Teräsarkku (2014). Jostain syystä tämä tuntui nimenomaan kahlaamiselta, sujuvasti en saanut tätä luettua. Ehkä asiaan vaikutti se, että liian tuoreessa muistissa oli vielä alkusyksystä lukemani Inferno.fi, joka sijoittuu sarjan alkupäähän ja ei myöskään ollut aivan ykkössuosikkini sarjan kirjoista. Tai ehkä ihan yksinkertaisesti en jaksa innostua kirjasta, joka alkaa kuvauksella teräsarkkuun kuolemaan suljetusta päähenkilöstä.


Ratamo epäilee työtoveriaan paperittomiin liittyvästä rikollisuudesta, mutta todisteiden löytäminen on hankalaa. Samaan aikaan hän selvittää biologisen, Ruotsissa asuneen isänsä kohtaloa.

Arto Ratamo -sarja
Ebola-Helsinki 2000
Inferno.fi 2001
Koston komissio 2002
Ikuisesti paha 2003
Vihan enkeli 2004
Pimeyden ydin 2005
Marsalkan miekka 2006
Jumalten sota 2007
Toinen peto 2013
Teräsarkku 2014
Haukka ja kyyhky 2015
Venäläinen vieras 2016
Neljäs valtakunta 2017

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Veera Vaahtera: Rakkautta, vahingossa

- Missä sinun vauvan isä on? Jos saa kysyä.
- Intiassa, vastasin ja sammutin auton.
- Onko se intialainen?
- Ei. Helsingistä.
- Miksei se tule ulkomailta poies?
- Haluaa ajatella.
- Jaha.
Toteamus oli lyhyt mutta Arvon äänensävystä olisi riittänyt tutkijoille eriteltävää pitkäksi aikaa.

Kaksi aiemmin lukemaani Veera Vaahtera -romaania (Kevyesti kipsissä ja Sopivasti sekaisin)
ovat olleet suosikkejani, ja niin myös tämä vähän vanhempaa tuotantoa oleva Rakkautta, vahingossa (2013). Pihla pakenee tyhjäksi jääneen mummolan turviin Lappiin, kun huomaa olevansa raskaana ja luotettavuuden perikuvana pitämänsä lapsen isä Otto lähtee Intiaan meditoimaan.



Mummola sattuu olemaan kilometrien päässä sellaisista mukavuuksista kuin esimerkiksi kauppa, joten ihan helppoa ei ajokortittoman helsinkiläisnaisen ole asettua sinne lastaan odottamaan. Kylällä ei liikaa potentiaalisia ehdokkaita ole isäpuolen rooliin, mutta sen verran kuitenkin, että Pihla saa päänsä sekaisin. Kahvilan pitäjä Leevi puhuu lämpimikseen kaikille naisille ja naapurin papan sukulaispoika Mårten ei osaa edes suomea kunnolla. Vai olisiko Otosta sittenkin perheidyllin osaksi?

Rakkautta, vahingossa osoittautui olevan riemastuttava romantiikkapläjäys keskelle lukujumia.

perjantai 7. joulukuuta 2018

Riikka Ala-harja: Kahden perheen Ebba

Mä kaipaan hirveästi sitä, että saisin olla rauhassa, maata sängyssä ja olla kännykällä, katsoa mun suosikkitubettajia ja käydä välillä paahtamassa leipää. Olla relasti. Koko isä-äiti-homma on ihme juttu: aina kun mä olen isän kanssa, mulla on ikävä äitiä. Aina kun mä olen äidin kanssa, tuntuu että yks pala puuttuu. Isä puuttuu. Mulla ei ole koskaan ihan hyvä. Paitsi ehkä kavereiden kanssa.

Lastenromaani Kahden perheen Ebba (2018) jatkaa Kahden maan Ebbasta tutun päähenkilön tarinaa. Pidin edellisestä osasta valtavasti ja halusinkin ehdottomasti lukea myös Kahden perheen Eban. Ebba on nyt viidennellä luokalla ja tänä keväänä isä matkustaa Saksasta uuden perheensä kanssa Helsinkiin lomalle tapaamaan Ebbaa.


Ebba kuvaa edelleen niitä ristiriitoja, mitä kahden perheen välillä sukkuloivan lapsen mielessä saattaa. Mustasukkaisuutta, ikävää.

Lisäksi toinen kirjan kantavista teemoista on tosi nolo juttu: kuukautiset. Ebban kuukautiset alkavat kesken kivan Korkeasaari-retken, mutta Ebba keksii tosi näppärästi mitä tehdä. Ja vaikka nolottaa, kehtaa kertoa siitä läheisille aikuisille.

Ebba on tosi herttainen, lämminhenkinen kirja, jossa loppujen lopuksi kaikki tulevat toimeen keskenään ja kaikki on ihan hyvin.

Kirja merkkaa myös yhden kohdan (kirjassa viittauksia populaarikulttuuriin) Helmet-lukuhaasteesta.

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Ilkka Remes: Perikato

"Pitääkö minun kertoa tiedustelusta leipänsä ansaitsevalle pojalleni alan alkeissäännöistä?"
Äidin äänensävy oli muuttunut lähes aggressiiviseksi.
"En aio kommentoida isäsi kirjettä tämän enempää", äiti jatkoi tiukasti. "Oletan, että pystyt noudattamaan saamiasi ohjeita."

Pitkästä aikaa Ilkka Remeksen kirja, jonka sain kahlattua läpi. Henkilöitä on paljon, tapahtumia valtavasti ja jos kirjaa jää lukemaan liian pitkäksi aikaa, on jo unohtanut puolet. Niinpä luinkin kirjan nopeasti. Perikato aloittaa uuden sarjan, joten ainakin tämä oli siinä mielessä helppo lukea, ettei lukijan oletettu tietävän henkilöistä mitään valmiiksi.



Päähenkilö on amerikkalais-suomalainen Robert, jonka monimutkaista sukuvyyhteä vasta raotetaan kirjassa. Suomen asemaa maailmassa, salaisia suunnitelmia ja monimutkaisia juonikuvioita vyörytetään esiin, tuttuun Remeksen tyyliin.

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Diana Gabaldon: Tuliristi

Huomaan taas, kuinka vaikeaa on kirjoittaa postausta kirjasta, jonka lukemisesta on vierähtänyt hetki, eikä kirjaakaan ole enää käsillä. Gabaldonin Matkantekijä-kirjat ovat vielä niin paksuja ja tapahtumarikkaita, että tuntuu kuin ei yhtään tavoittaisi enää sitä, mistä Tuliristissä oikein lähdettiinkään liikkeelle. Tai mihin siinä päädyttiin. Tuliristi on hajanainen, vaikkakin taidokkaasti kirjoitettu.



Vapaussota häämöttää, mutta vielä ei ole sen aika. Siihen saakka on kuitenkin selvittävä hengissä. Kohtalo kuljettaa koko porukkaa ja kirjassa pelätään jonkun hengen puolesta useampaan otteeseen.

Olen etsinyt oikeaa kronologiaa kirjoille Dianan Gabaldonin omilta nettisivuilta ja kirjojen suomennoksia Wikipedian suomenkielisiltä sivuilta.
  1. Muukalainen
  2. Sudenkorento 
  3. Matkantekijä
    Lordi John ja Hellfire-klubi (kirjassa Lordi John ja paholaisen korttipakka)
    Lordin yksityisasia
    Lordi John ja riivaajatar (kirjassa Lordi John ja paholaisen korttipakka)
    Lordi John ja veitsenterän veljeskunta
    Lordi John ja sotilaan haamu (kirjassa Lordi John ja paholaisen korttipakka)
    Armeijan käytäntö (kirjassa Tulivana)
    Skottilainen vanki
    Lordi John ja zombien vitsaus (kirjassa Tulivana
  4. Syysrummut 
  5. Tuliristi 
  6. Lumen ja tuhkan maa 
  7. Luiden kaiku 
  8. Sydänverelläni kirjoitettu
    Lehtenä pyhäinpäivän tuulessa (kirjassa Tulivana)
    Välitila (kirjassa Tulivana)
    Kokemattomat (kirjassa Kokemattomat ja muita kertomuksia)
Jatkumo - sarjakirjojen lukuhaaste.

keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Kaikilla kielillä -lukuhaaste

Bibbidi Bobbidi Book -blogissa aloitettiin keväällä Kaikilla kielillä -lukuhaaste ajalle 13.3.-30.11.2018. Innostuin aiheesta kovasti ja päätin ainakin yrittää osallistua haasteeseen. Haastekohtia oli viisi: suomi, englanti, ruotsi, joku muu kieli, jota osaat ja kieli, jota et vielä osaa. Näistä viimeinen kohta jäi suorittamatta, vaikka olisikin ollut hienoa hakea kirjastosta lasten kuvakirja vaikka saameksi tai jollain muulla täysin vieraalla kielellä.
  1. Lue kirja suomeksi 
    • Ainoa taivas, joka teki kauniilla mutta ei liian koukeroisella kielellään ja tarinallaan minuun valtavan vaikutuksen.
  2. Lue kirja englanniksi 
    • Lean mean thirteen, turvallinen valinta. Janet Evanovichin huumoridekkareita, joita olen lukenut aiemminkin englanniksi. Ja sarjan seuraavakin osa on jo odottamassa.
  3. Lue kirja ruotsiksi 
    • Damaskus Sölvesborg, kirjaston nuortenosastolta satunnaisesti etsitty kirja, joka osoittautui yllättävän mukavaksi valinnaksi. Kieli oli helppoa ja sitä oli sujuvaa lukea myös tällaisella puutteellisella ruotsinkielen taidolla. Myös tarina oli ajankohtainen ja kiinnostava.
  4. Lue kirja jollakin muulla kielellä, jonka osaat 
    • Heute heisse ich Jakob! Tiesin heti, että haluan yrittää lukea myös saksaksi jotain helppoa. Saksan kielen opintoja on takana lukion kolme vuotta, ja välillä kieli oli aika unohduksissa. Duolingo-sovellus kännykässä on palautellut kieltä mieleen, ja oli mukava yllätys, miten helppo oli lukea lastenkirjaa saksaksi. 
  5. Lue (lasten)kirja kielellä, jota et vielä osaa
    • Tämä haastekohta jäi sitten toteuttamatta. Harmi kyllä. Mutta voinhan tutustua johonkin vieraskieliseen lastenkirjaan joskus ilman haastettakin!

Kiitos mukavasta haasteesta!