sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Maeve Binchy: Punapyökin varjossa

Eddie Barton oli kuudentoista ja rakastunut. Hän meni Barnan metsään. Oli hyytävän kylmä, mutta se ei häntä häirinnyt. Hän löysi vanhan puunrungon ja istui ajattelemaan tätä uutta käännettä elämässään.


Maeve Binchystä on nopeasti tullut yksi lempikirjailijoistani. Kuinka hän onnistuukaan pienillä tarinoilla kertomaan suuremman tarinan, kokonaiskuvan. Hänen tarinansa ovat iloisia, surullisia, onnellisia, lempeitä. Tarinat sijoittuvat Irlantiin, menneeseen aikaan, jolloin maailma ei vielä ollut tullut lähelle. Aikaan, jolloin lähetettiin kirjeitä, ja kun lähdettiin toiselle mantereelle, sieltä palattiin vain harvoin. Binchyn käyttämä kieli on niin kaunista, että olen aivan pakahtua.






Punapyökin varjossa (2000, alkuperäiskielellä 1992) kertoo Shancarrigin kylästä, jonka nuoret kasvavat ja huomaavat, ettei elämä aina mene niin kuin on toivonut - ja joskus se on ihan hyvä niin.


Helmet-haasteen kohta 44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti