keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Tuija Lehtinen: Tyttö elää kesäänsä

Tuija Lehtisen nuortenkirjat ovat sydäntäni lähellä, mutta ihan erityisesti ne oman nuoruuteni kirjat. Sitä kriteeriä 2014 julkaistu Tyttö elää kesäänsä ei tietenkään täytä, mutta kyllä se aivan kelvollinen näin aikuisen silmin luettunakin on. Odotin kieltämättä jotain aivan muuta sen perusteella, että takakannessa kerrotaan päähenkilö Julian karanneen nuorisokodista. Julia viettää kesän harhaillen pitkin Suomea, anonyyminä, ottamatta yhteyttä ystäviin tai sukulaisiin. Julia keksii itselleen uuden henkilöllisyyden aina siirtyessään uuteen paikkaan.


Julialla käy mäihä, kun hän vaeltaa paikkakunnalta toiselle ja aina joku poimii hänet mukaansa valmiina tarjoamaan ruuat ja yösijan. Ehkä vähän epäuskottavaa, tai sitten ei. En nimittäin ole kokeillut. Lopulta selviää syykin, miksi Julia on nuorisokodissa, miksi hän on karannut, ja palaako hän vai ei.

Mä häipyisin tästä työsiirtolasta pikimmiten. Onnen maa -kyltti oli varoitustaulu jokaiselle taloon pyrkivälle, mä näin sen selvästi nyt. Helvetin portin yläpuolelle oli kirjoitettu Danten runoelmassa, että ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää. Mä olin varma, että joku viistohuumorinen tyyppi oli soveltanut ajatusta tähän taloon Täällä joutuise heittämään kaiken toivon onnesta. Kyllä Dante tiesi jo monta sataa vuotta sitten, miten maailma makasi, ja mä tiesin nyt, miten se potki ihmisiä karvoihin katsomatta.

Merkataan Helmet -lukuhaasteesta "kirjan nimi viittaa vuodenaikaan".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti