Kirjassa Ursula syntyy uudestaan ja uudestaan, elää elämäänsä sen päättymiseen saakka - ja syntyy jälleen uudestaan. Kirjan teemana tuntuu olevan "harjoitus tekee mestarin". Kirjan alku oli pitkäveteinen ja sai minut lähinnä muistamaan, kuinka paljon vaaranpaikkoja lasten elämään kuuluu. Lukeminen meinasi jämähtää sivulle 180 lopullisesti, mutta päätin sinnitellä kirjan loppuun, olihan kyse lahjasta.
Ja kas kummaa - tarina muuttuikin yhtäkkiä kiinnostavaksi. Loppuja 400 sivua voin kyllä rehellisesti kehua.
Ursulan toimet toisen maailmansodan aikana vaihtelivat eri elämien aikana, välillä hän päätyi asumaan Saksaankin. Kaikki nämä kohtaukset oli kirjoitettu kiinnostavasti ja taitavasti, mutta tietenkin on aika synkkää, että jokaisen tarinan oli päätyttävä kuolemaan.
Hän luisui lattialle eikä pystynyt liikkumaan. Hänen silmissään oli niin paljon verta, ettei hän nähnyt oikein mitään. Kun hänen päänsä oli osunut pöytään toisen kerran, hän oli tuntenut, miten jokin oli antanut periksi - kenties halu elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti