Olen aina lukenut paljon. Lapsena pääsin kahden viikon välein kirjastoautoon ja minulle oli tärkeää löytää tietty määrä kirjoja - muistaakseni 10, tai ehkä se oli 14 - jotta luettavaa riittäisi koko kahdeksi viikoksi. Luin luullakseni kirjastoauton koko nuortenkirjavalikoiman luullakseni läpi. No jaa, Tarzaneista en koskaan innostunut, vaikka luokkakaverini niitä lukikin.
Tätä kirjoittaessani löysin haasteen (La petite lectrice) esitellä oma kirjastonsa kirjastojen puolesta. Minulla ei ole kuvaa itsestäni kirjaston edessä, mutta voisin nyt kertoa muutamasta minulle tärkeästä kirjastosta.
Ensimmäinen oli tietenkin se kirjastoauto. Vaikka myöhemmin käytin myös kunnan pääkirjastoa, ei side siihen ollut niin vahva kuin tuohon rakkaaseen kirjastoautoon. Muistan vieläkin tutun, ystävällisen kuljettajan. Ja kun ekaluokalla sain oman kirjastokortin! Voi pojat, se vasta oli jotain.
Opiskelin myöhemmin Rovaniemellä. Siellä on Alvar Aallon suunnittelema upea pääkirjasto, jossa kerran käydessäni sain elämäni ensimmäiset parkkisakot (mutta en viimeiset). Se siitä. Kirjasto on kuitenkin hieno). Pääkirjasto ei kuitenkaan ollut se lähikirjastoni, vaan asuin käytännössä vastapäätä pientä sivukirjastoa. Koskaan ei ole ollut kirjastossa käynti niin helppoa. Ei varmaan ollut pienin syy siihen, että asuin kirjaston kupeessa neljä vuotta.
Nykyisin olen jälleen erään sivukirjaston asiakas. Joskus käyn huvikseni isommassa aluekirjastossa, mutta lähikirjasto on usein aivan riittävä. Sitä paitsi lähikirjastossani on parempi palvelu.
Viime vuosina kirjakassista suurin osa on täyttynyt erilaisista lastenkirjoista. Lapseni eivät vielä lue itse, joten ääneen lukeminen jatkunee vielä pitkään. Elämäntilanteita on erilaisia. Aina lukemiselle ei ole ollut yhtä paljon aikaa. Nykyisin lukeminen on taas valloittanut hieman suuremman osan elämästäni ja olen iloinnut mahdollisuudesta lukea enemmän kirjoja.
Tervetuloa lukemaan kanssani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti