sunnuntai 16. elokuuta 2015

Mamen Sánchez: On ilo juoda teetä kanssasi

Toilailua espanjalaisittain.



Kansiliepeessä kehutaan Mamen Sánchezin kuuluvan Espanjan eniten myyviin kirjailijoihin. Tämän kirjan perusteella se on helppo uskoa. Kirja on varsinainen sanankäytön, tapahtumien ja persoonien ilotulitus.

Englantilainen nuorimies Atticus Craftsman (joka sivumennen sanoen juo Twiningisn Earl Grey -teetä 40 minuutin välein ja uskoo sen olevan ratkaisu elämän kaikkiin ongelmiin) lähetetään lakkauttamaan suvun omistama kirjallisuuslehti Espanjassa. Itse kirja kuitenkin alkaa siitä, että Atticusin isä tapaa poliisiasemalla konstaapeli Manchegon, koska poika on kadonnut kolme kuukautta aiemmin. Viimeinen yhteydenotto on puhelinvastaajaviesti "Isä, jätä kaikki minun huolekseni. Homma on hoidossa." Kirjassa on siis mysteeri: mihin Atticus on kadonnut? Mikään ei viittaa rikokseen, mutta miksei hän ole ottanut yhteyttä läheisiinsä? Lehden työntekijät kertovat myös, ettei mies ole saapunut paikalle.

Vielä enemmän kyseessä on rakkaustarina, jolla on useampi kuin yksi onnellinen päätös. Kun tarinaa keritään kerros kerrokselta auki, selviää, etteivät kaikki ole olleet ihan rehellisiä poliisille tai toisilleen.

Lehden työntekijät ovat kaikki omia persoonallisuuksiaan. Päätoimittaja Berta on kuin äiti neljälle työntekijälleen. María, joka on kolmen lapsen äiti (ja tuo lapsensa säännöllisesti toimitukseen hoidettavaksi), elää avioliitossa, josta on kipinä kuollut. Gaby, joka ei onnistu hartaista toiveistaan huolimatta tulemaan raskaaksi. Asunción, jonka mies on jättänyt vuosia sitten. Ja nuori ja kaunis Soleá, jonka mustalaisveri kuohahtaa nopeasti.

Hän yritti jäsentää päässään Berta Quiñonesin selvityksiä toimituksen ja sen työntekijöiden yksityisasioista.
- Tällä on kolme ihanaa lasta, tämä on sinkku, ja tämä ei ole lihava minkään sairauden vaan vaihdevuosien vuoksi, ja minä asun kissani kanssa melko lähellä työpaikkaa. Tämä maalaa Picassoakin paremmin, tuo taas kirjoittaa kuin enkeli. María säästää kuin orava. Gaby on iloinen kuin kilkattavat kastanjetit ja Soleá... hän on minun silmäteräni. Hämmästyttävä tyttönen, herra Craftsman, nopea kuin kärppä, viekas kuin kettu, toimituksemme sielu.
Atticus kiitti sydämellisesti huolenpidosta. Sen jälkeen hän pyysi anteeksi viehättävä hymy huulillaan, sulkeutui uuteen työhuoneeseensa, nosti jalat kirjoituspöydälle ja vaipui syvään uneen.

Kirjassa olevat epäloogisuudetkin antaa melkein anteeksi tässä tapahtumien loisteessa. On ajoittain vaikea ymmärtää, miksi hahmot toimivat niinkuin toimivat. 

- Kiroan esi-isäsi helvettiin! Atticus huusi täysin keuhkoin. - Ihan kaikki! Doloresin luolan Tico ei salli kenenkään halveksivan isäänsä, turkanen sentään!
Atticusilla oli paita melkein napaan asti auki, hän hyökkäsi Antequeran-serkun kimppuun, röyhisti rintaansa kuin tappelukukko, eikä aikaakaan kun miehet jo painivat terrakottalattialla yleisen äläkän keskellä.

Oikein nautittava kesäkirja.

Teetä ovat nauttineet myös mm. Mari A:n kirjablogi, Hemulin kirjahylly sekä Kirjakko ruispellossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti