keskiviikko 12. elokuuta 2015

Annakaisa Iivari: Juhannus italialaiseen tapaan

Muistelen kaverini suositelleen juhannusta italialaiseen tapaan (Seven 2011) jo vuosia sitten, mutta en ole tarttunut siihen aiemmin. Takakannessa kirjaa kuvaillaan riemukkaaksi lukuromaaniksi, realismihakuiseksi naisviihteeksi ja kulinaristiseksi matkakertomukseksi. Varmaan se kulinaristinen matkakertomus -osuus on se, joka on estänyt minua tarttumasta kirjaan. Nyt kuitenkin luin kirjan - ja pidin siitä.

Kristiina Kallio pyrkii täydellisyyteen. Pukeutumisessa, puolisossa, kotonaan, matkalla, ruuanlaitossa... Puoliso Aulis ei tunnu enää täydelliseltä, mihin syynä saattaa olla uudessa naapurustossa sattumalta kohdattu vanha rakkaus Markus, jonka perään Kristiina kaihoaa. Ja saa tietenkin päähänsä järjestää Italiaan matkan, jolle Markuksen ja hänen perheensä lisäksi änkeää muutamia muita persoonallisia naapureita. Ei lapsia, tietenkään - paitsi että matkan alkaessa teinejäkin ilmestyy mukaan. Kristiina on suunnitellut matkan viimeistä piirtoa myöten täydelliseksi, ja näkee sielunsa silmillä kuinka he viettävät juhannusta Italiassa upeissa puitteissa, syöden hänen laittamaansa upeaa ruokaa ja tutustuen kulttuurikohteisiin. Koska ihmiset eivät ole täydellisiä, ei kaikki suju Kristiinan täydellisten suunnitelmien mukaan.
Pidän tällaisista hyvän tuulen kirjoista. Aluksi minun oli jotenkin hyvin vaikea päästä sisään päähenkilön ajatusmaailmaan. Kristiinan täydellinen elämä on jotenkin ihan toista maata kuin chit lit-romaaneussa yleensä. Kun tarina sitten alkoi kulkea, se vei kuitenkin mennessään. Naapuruston muut hahmot olivat jotenkin elävämpiä kuin päähenkilö. Eila, joka suhtautuu rempseästi ja reilusti kaikkeen, myöskin miehensä vanhaan heilaan. Ekoilijat Arto ja Liisa. Kosonen, entinen jääkiekkoilija, joka on tasaisesti kännissä koko reissun.

-Mistäs nyt on puhe? Markus halusi tietää. - Taitaa mennä sotamuistelojen puolelle. Voisitko Kristiina tulkata vähän, että pysytään mukana.
Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä ukko viuhtoi ja selitti. Perääntyäkään ei voinut, Markukselle en halunnut tunnustaa että italian opiskelukin oli jäänyt pelkäksi yritykseksi niin kuin oli käynyt opinnoilleni muutoinkin.
-Joo siis Benito Mussolinihan kävi täällä Poppissa juuri ennen kuin toinen maailmansota syttyi.
Kevyttä kesälukemista.
Juhannuksesta italialaiseen tapaan ovat bloganneet ainakin Nenä kirjassaSusan kirjastoKirjapeto.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti