keskiviikko 26. elokuuta 2015

Anna Misko: Armovuosi

Anna Miskon Armovuosi (Minerva 2014) on historiallinen romaani vuodelta 1793. Ingrid-rouva jää yllättäen leskeksi, kun hänen pappismiehensä kuolee. Ingridillä on kolme tytärtä ja poika, joka opiskelee Turussa. Hänelle myönnetään armovuosi, jonka aikana on tarkoitus löytää pappilaan uusi kappalainen, joka suostuisi naimaan joko Ingridin tai jonkun hänen tyttäristään.


Kirjassa on viittauksia myös ajan politiikkaan, vaikka tuntuukin, etteivät perheen naiset suuresti siitä välitä tai ymmärrä, millainen vaikutus poliittisilla asioilla voi olla heidän elämäänsä. Tuohon aikaan on varmastikin ollut täysin normaalia ja suotavaa, että naiset ovat kiinnostuineita aivan muista asioista kuin valtakunnan politiikasta.

Ingrid ja hänen kolme tytärtään odottavat kiihkeästi, että joku pelastaa ja turvaa heidät. Useampikin pappi saapuu tapaamaan heitä, mutta jokin tuntuu aina menevät pieleen.

Nuoren naisen käynti oli kuin lintusen keveä hypähdys, notkea, siro liike kuin saavuttamaton ohikiitävä onni, joka toistuvasti oli karannut Henricus Hoppiuksen käsistä. Hän oli tavoitellut sitä koko elämänsä ajan ja tehnyt sen saavuttaakseen uhkarohkeita tekoja. Hoppius ei pystynyt sanomaan, ajoiko häntä siihen pakko vai toimiko hän vapaan tahtonsa mukaan. Kerran hän oli luistellut henkensä uhalla yksiöistä riitteistä jäätä pitkin joen yli päästäkseen unelmiensa neitokaisen luo. Hän oli tunnustanut rakkautensa, mutta seuraavana päivänä lumous oli haihtunut, ja hänet oli soudettu jäähän hakattua railoa pitkin takaisin toiselle rannalle. 

Kirjan kieli on kaunista ja teksti soljuvaa. Tarina on yllätyksellinen ja jotain aivan muuta kuin mitä odotin. Armovuosi on historiallisen romaanitrilogian ensimmäinen osa ja seuraavat osat ovat ilman muuta lukulistallani. Anna Misko on kirjoittanut myös aiemmin romaanin Mantsin poika, jonka taidan myös etsiä käsiini.

Armovuosi on luettu myös mm. blogeissa Morren maailma, Vinttikamarissa ja Kirjoja Niinan tapaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti