Pyöveli (Anneli Kanto, 2015) on hyvin kirjoitettu, vetävä romaani. Se kertoo Johannista, joka pyövelin poikana tulee huomaamaan, ettei hänelle ole elämässä muuta vaihtoehtoa kuin tulla pyöveliksi itsekin. Luin sinnikkäästi puoleenväliin, mutta sitten totesin kirjan liian synkäksi minun makuuni. Murhia, lapsentappoja, mestauskuvauksia.
Ackté! (Raija Oranen, 2016) on myöskin laaturomaani. Raija Oranen on kokenut, asiansa osaava kirjoittaja. Kirja kertoo laulajatar Aino Acktésta, joka lähtee Pariisiin opiskelemaan laulua. Sen pidemmälle en sitten päässytkään, vilkaisin vain eteen päin sen verran että erilaisia suhteita kirjassa näyttäisi olevan. Aino oli kuitenkin tylsä kuin mikä, enkä jaksanut viehättyä tekstistä. Mietin jonkun aikaa, onko pakko, ja koska ei ole, jätin kirjan kesken. Jonain toisena hetkenä olisin ehkä pitänyt kirjasta.
Tällaista jäi loppuvuoden aikana kesken. Kevään lukujonossa on myös sen verran täyttä, että saapa nähdä, jääkö siitä minkä verran kirjoja kesken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti