keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Kaisa Ikola: Betty oppii elämää

Sitten Duncan ei enää niin usein tarjonnut apuaan taloustöissä. Ja lopulta hän ei useimpina iltoina jaksanut työstä tultuaan muuta kuin maata takan edessä sohvalla. Tuli oli takassa lähes joka ilta, sillä häntä vilutti. Kauheinta oli kuitenkin kuiva yskä, jota hän ei enää pystynyt Bettyltä millään tekosyyllä peittämään.
-Sinun pitäisi ottaa sairaslomaa, Betty sanoi eräänä toukokuun iltana istuessaan sohvan viereisessä nojatuolissa kertomusvihko kädessään. Hän oli yrittänyt kirjoittaa lontoolaislehden tilaamaa jatkokertomusta, mutta ei pystynyt keskittymään, kun Duncanin jokainen yskänpuuska tuntui leikkaavan hänen omaa sydäntään. –Levätä vähän.


Betty-sarjan kolmas osa on kirjoitettu keväällä 2009 ja julkaistu blogissa luku kerrallaan. Kaisa on kertonut katuvansa sitä, että julkaisi tätä kirjaa samaa tahtia kuin kirjoitti, eikä niin ollen voinut palata aiemmin kirjoittamaansa ja muokata sitä. Yritin lukiessani tavoittaa ristiriitaisuuksia, virheitä, ajatuskatkoja, mitä tahansa, joka kielisi tästä. En löytänyt, vaan tarina kulkee sujuvasti.

Betty ja Duncan ovat viimeinkin samalla mantereella ja saavat tässä kirjassa toisensa. Vietetään häitä, muutetaan omaan kotiin - ja kaiken aikaa edellisessä kirjassa vakavasti sairastunut Duncan yskii ja menee yhä heikompaan kuntoon. Ai että. Suru tuli aivan puseroon, vaikka tiesinkin, että tästä taudista Duncan selviää.

Sairauden johdosta Bettyn ja Duncanin on muutettava pois kaupungista, ja ehkä kaikki järjestyy hieman turhankin helposti, mutta kohtalon johdattamana he päätyvät Fort Williamiin, josta tulee heidän uusi kotinsa. Heidän uusilla naapureillaan ei ole kaikki asiat kunnossa, eikä kaikkea sentään Bettykään pysty korjaamaan, vaikka hän siinä taitava onkin. Eräs rakkaustarina kuitenkin alkaa versomaan Bettyn ja Duncanin saavuttua kaupunkiin...

Bettyn ja Duncanin ensimmäisestä uudesta vuodesta Fort Williamissa  ja heidän uusista naapureistaan kertoo myös tämä uudenvuodenaattona 2014 julkaistu erikoistarina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti