sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Klassikkohaaste 3. 31.7. Kalle Päätalo: Tammettu virta

- Mihin tuommosella votakalla hyökkäät? huutaa äiti pirtistä.
- Hiltu-Iikkaan. Siellä poijjat rupejaa höpöstelemään savotaa.
Sanon vastaukseni avatun oven raosta. Pelkään äidin lyövän julkiset kammat ja kiireestäni huolimatta ihmettelen hänen sanojaan:
- Mutta elä värkkäy siellä iltamyöhäseen! Että kerkiät tehä läksyt.

On aika nihkeää tarttua jälleen Kalle Päätalon mammuttiteokseen. Iijoki-sarjan toinen osa on 632 sivua paksu ja jatkuu suoraan siitä, mihin ensimmäinen osa jäi. Tämä luku-urakka eteni merkittävästi nihkeämmin kuin edellinen Huonemiehen poika, jonka sain luettua maaliskuulla.

Riitu-äiti on taas tiineenä, Kalle käy kansakoulua ja osallistuu kylän lasten leikkeihin. Isä lupailee Kallelle jopa Oulun reissua, mutta se kariutuu. Korttipiru on saanut Kallenkin otteeseensa ja pitkin kirjaa kuvataan, mitä kaikkea Kalle joutuu tekemään ja varastamaan maksaakseen korttivelat. Päätalo ei kyllä maalaa itsestään kovin miellyttävää kuvaa. Luin Kirjavan kammarin postauksen paaaljon myöhemmästä Iijoki-osasta Pato murtuu, ja siinä Kirjavan kammarin Karoliina toteaa, että on vaikeaa olla Kallen puolella (liittyen hänen ensimmäisen avioliittonsa kariutumiseen). Ehkä tämä tyyli, jossa omia tekoja ei ainakaan kaunistella eikä selitellä, on sitten Päätalolle ominaista? Vaikea näin kahden kirjan perusteella sanoa.



Kun äiti laittoi minut Hiltu-Iikkaan kauppaan ja antoi rahan matkaani, sanoin palattuani tavaroiden maksaneen enemmän kuin olin Iikan kouraan antanut. Tässä saatoin mennä niinkin pitkälle, että äiti joskus sanoi: "Oliko nämä niin tyyriitä? Siitä Iikasta on tullu riettaanmoinen nylykyri... Uskovainen mies...

Kirjan loppupuolella Kallesta on tullut jo niin iso poika, että hän pääsee isänsä matkassa uittoon Pudasjärvelle ja saa palkkaakin. Savotta- ja uittokuvauksistaanhan Päätalo onkin tunnettu, joten niitä ilmeisesti on odotettavissa jatkossakin. Kirjassa ei muuten mielestäni kertaakaan sanota mitä aikaa eletään tai minkä ikäinen Kalle kirjassa on. Jotain blogitekstiä lukiessani ymmärsin, että ilmeisesti ollaan 1920-luvun lopussa ja Kalle on noin 10-vuotias.

- Kai me myös tälle nuorelle Päätalolle tehdään litviikki! Eikös poika vahtinut Korennon sillalla puomapuita...
- Ja oli silimä kovana kun ketunpesällä ollessa! Jakki älähti ja lisäsi: 
- Ja jumaliste Kassu oli jämeränä kelunsarvissa kun pyöritettiin pyrräitä Hirvasjärvellä.
Käänsin pääni pois. Häpesin ja pelkäsin mielenliikutuksen nostavan kyyneleet taas kerran silmiini.

Tammettu virta latisti Päätalo-tunnelmiani niin paljon, että nyt en tiedä milloin jatkan seuraavaan osaan. Aiheeltaan se kyllä kiinnostaisi, olen ymmärtänyt, että Päätalojen perheessä on raskaat ajat tiedossa, mutta en ole varma kestänkö tuota jaarittelua - ainakaan ihan heti.

Osallistun Päätalolla Klassikkohaaste 3:een, vaikka aluksi hieman epäröinkin.

Lisäksi Kirjaherbaarioon kerätään myös, sanalla "tammi". Ja Helmet-kirjahaasteeseen napataan kohta "perheenjäsenellesi tärkeää aihetta käsittelevä kirja".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti