sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Kishwar Desai: Postimyyntilapset

Kaikki tämä tapahtui ennen kuin asiat menivät pieleen, ennen kuin Sonia sai hullun idean, joka vei häneltä vapauden. Miksi hän oli kehittänyt niin mielettömän ajatuksen vauvasta? Miksei hän ollut ymmärtänyt, että hän joutuisi pelinappulaksi erittäin monimutkaiselle kentälle?

Tuon kohtalokkaan päivän jokainen hetki pyöri hänen silmissään nyt, kun hän katsoi ympärilleen sairaalahuoneessa. Tämä olisi hänen uusi kotinsa vielä seuraavat kahdeksan kuukautta. Paikka alkoi tuntua aina vain enemmän vankilalta.

Postimyyntilapset (2013) keskitytään Intian sijaissynnyttäjiin, köyhiin naisiin, joilla ei ole elämässään vaihtoehtoja. Naisiin, jotka ovat valmiita synnyttämään lapsen vieraalla pariskunnalle saadakseen rahaa omille lapsilleen, taloon, elämään. Kirja herättää kysymyksen siitä, että vaikka kuinka yritetään varmistaa toiminnan eettisyys ja se, että naiset ovat mukana omasta vapaasta tahdostaan - onko silti niin? Ja kysymys, joka vaivaa ainakin minua: kuinka luopua lapsesta, jota on kantanut 9 kuukautta, vaikkei lapsella olisikaan omat geenit?



Englannista lähetettyjä alkioita juuttuu tulliin, mikä hankaloittaa klinikan toimintaa. Erään lapsen kohtalo huolestuttaa klinikan sosiaalityöntekijä Simran Singh. Lapsen vanhemmat kuolevat ennen luovutusta eikä sijaissynnyttäjääkään löydy mistään. Simran alkaa selvittää Amelia-vauvan kohtaloa, eikä se olekaan niin yksinkertaista kuin voisi kuvitella.

Kirja on - aiheestaan huolimatta - mukavaa ja nopeahkoa luettavaa.

Naistenviikon kirjahaasteeseen Desain Postimyyntilapset sopii hyvin - ehkä vielä paremmin olisi sopinut kirjailijan esikoisromaani Pimeyden lapset, joka pureutuu Intian tyttöjen asemaan vielä raadollisemmin kuin Postimyyntilapset.

Merkataan Helmet-lukuhaasteen kohta 10. Aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja. Ja vaikkei rakastuminen tässä kirjassa hyppääkään päälle, rakastutaan tässä silti, joten merkataan vielä Kesäbingosta "kirja jossa rakastutaan".


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti