"Nippusiteitä? Minä hiivatin kidnappaajana sä mua oikein pidät? Ei tietenkään mulla ole mitään köysiä tai siteitä!" Anna mietti hetken. "Mutta jesaria on. Ehkä."
"Vahvaa?"
"Ei kun Clas Olsonia."
"Saa kelvata. Sinun on sidottava minut. Nyt."
Anna saa 30-vuotislahjaksi vanhemmiltaan vampyyrimiehen, jolla voi harjoitella, miten miesten kanssa oikein ollaan. Mukana on käyttöopaskin, mutta Anna ei ole erityisen innostunut pitämään vampyyriaan.
Vampyyrin palauttaminen osoittautuu kuitenkin vaikeammaksi kun Anna olisi kuvitellut. Pian hänellä on kotonaan jo kaksi vampyyria, joista toinen ei ole edes vampyyrikennelin valvoma.
Monesta kirjablogista lukemistani kehuista huolimatta välttelin pitkään tarttumista tähän kirjaan. Pure mua (2018) osoittautui kuitenkin ennakkoluulojani paremmaksi ja hauskemmaksi. Sanotaan nyt sen verran, että kuvittelin sen kuvaavan Annan ja vampyyrin yhteiseloa, mutta se muuttuikin seikkailukirjaksi, jossa selvitetään syytä sille, mistä vuokrattavat vampyyrit ylipäänsä ovat ilmestyneet ja miksi, ja miten heidät pelastetaan isäntiensä julmalta kohtelulta. Tämä ei ollut ollenkaan sitä mitä pelkäsin, vaan yllätti hyvällä tavalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti