sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Heidi Köngäs: Sandra

On pimeä, kylmä talviyö, eikä ole hevosta, enkä minä Einoa muutenkaan voisi lähettää lapsenpäästäjää hakemaan, kun kylällä kuljetaan nyt pistimet ojossa ja napataan kuka vain väärään aikaan liikkuva. 
Kunnankätilöä ei voi ajatellakaan, koska ei ole lanttiakaan millä maksaa.

Sandra (2017) kertoo ihan tavallisesta torpparin perheestä, Sandrasta ja hänen miehestään Jannesta, ja kuinka Janne omin käsin rakentaa heille torpan. Sandran tarinaa kerrotaan osin lapsenlapsen Klaaran näkökulmasta, ja lukijalle selviää, että Sandra on ainakin elänyt tarpeeksi kauan kuollakseen vasta kun lapsenlapsi on kuuden.



Siitä torpan vierestä kulkee sotilaita sisällissodan aikaan, niin että Sandra välillä pakenee kotoaan. Mutta kauaa ei voi olla poissa, sillä muutakaan ei ole jäljellä kuin arjesta, lapsista ja vähistä elukoista huolehtiminen.

Sandran ääni tulee lähelle, samoin muiden romaanissa äänensä saavien naisten.

Pidin myös Heidi Könkään Hertasta.

Helmet-lukuhaasteen kohta 1. Kirjassa muutetaan. Lisäksi 1918-haaste.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti