sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Janet Evanovich: Kahdeksan kaunista

"No ketä sinä jahtaa? Onko se joku, jonka minä tunnen? Onko se joku iso tapaus? Tappaja?"
"Ei kukaan sinun tuttusi. Yksi perheväkivaltatapaus. Rikoksen uusija. Odotan, kunnes hän sammuu humalaansa, ja pidätän hänet, kun hän on tajuton."

Edellä oleva lainaus kertoo kaiken palkkionmetsästäjä Stephanie Plumin asenteesta työhönsä. Samalla vakaalla ammattitaidolla hän hoitelee kaiken eteensä sattuvan. Ja hänellehän sattuu! Kahdeksan kaunista -kirjassa hän päätyy varsinaisen työnsä ulkopuolella etsimään kadonnutta äitiä ja tämän lasta. Lapsen isoäiti asuu Stephanien vanhempien naapurissa ja pyytää etsimään tytärtään ja lapsenlastaan, jotka ovat kadonneet jättämättä tietoa itsestään.



Stephanie ei ole ainoa, joka heitä etsii. Pelottava Eddie Abruzzi syöksyy mukaan tarinaan ja uhkailee Stephanieta mennen tullen ja palatessa. Autot räjähtelevät, Stephanie löytää oveltaan ja asunnostaan ikäviä yllätyksiä ja ruumiitakin tulee. Naamiomiehet jäljittävät Stephanieta samalla kun hän yrittää jäljittää kadonneita.

Stephanien rakkauselämässä asiat eivät ole hyvin. Poliisi Joe Morellin kanssa välit ovat poikki ja Rangerin kanssa juttu ei tunnu etenevän edelleenkään.

Ei ihme, että Janet Evanovichin luomat dekkarit Stephanie Plumista ovat menestys, eihän häntä voi olla rakastamatta.

Osallistuu dekkariviikkoon ja Lukutoukan kulttuuriblogin kesäbingoon kohtaan "kannessa nainen".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti