keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Nicolas Barreau: Meillä on aina Pariisi

Kun hän jälleen kohotti katseensa, oli hyvännäköinen vieras kadonnut näkyvistä. Rosalie vilkaisi tyhjälle kadulle ja aisti pistävän pettymyksen, joka tuntui täysin sopimattomalta.
Jos joku olisi sillä hetkellä sanonut hänelle, että hän viidentoista minuutin kulutta riitelisi raivopäisesti tuon niin sympaattiselta näyttäneen miehen kanssa, hän ei olisi uskonut.


Rosalie pitää pientä postikorttikauppaa Pariisissa ja maalaa itse kortteja asiakkaiden toiveiden mukaan. Kun häntä pyydetään kuvittamaan kuuluisan lastenkirjailijan uusin teos, se on Rosalien toiveiden täyttymys. Kaikki tuntuu sujuvan hyvin, kunnes postikorttikauppaan pamahtaa hyvännäköinen amerikkainen vierailija, joka syyttää kirjailijaa plagioinnista. Rosalie ei voi uskoa sitä, mutta mikä onkaan totuus?


Meillä on aina Pariisi (2015) on Barreaun kolmas suomennettu romaani. Pidin myös toisesta Barreaulta lukemastani romaanista Rakkausromaanin resepti. Mutta kuka onkaan kirjailija? Kaksi vuotta sitten olen kirjoittanut, että "kirjailija on tietääkseni saksalainen ja kirjoittaa taiteilijanimellä". Mistä olen sen keksinyt? Kirjan etuliepeessä on kuva nätistä hymyilevästä nuoresta miehestä ja kustantamon sivuillakin kerrotaan tämän nuoren miehen (no, ei enää niin nuoren, syntymävuodeksi kerrotaan 1980) työskentelevän pariisilaisessa kirjakaupassa. Kirja alkukieli on kuitenkin saksa, Paris ist immer eine gute Idee. Lisää googletusta, ja saksankielinen wikipedia kertoo, että tuo nuoren miehen kuva on kuvapankista, mikä tukee vahvistamatonta käsitystä siitä, että kyse on salanimestä. Kirjailija salanimen takana olisi kustantaja nimeltä Daniela Thiele. No, lukijan kannalta sillä ei ehkä liene hirveästi väliä. Kirja on jokatapauksessa leppoisaa, ihanaa lukemista kesäiseen lomapäiväänkin.


Helmet-haasteen kohta 29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia. Olisin aina halunnut osata maalata kuten kirjan Rosalie.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti