Sivut

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Antti Heikkinen: Matkamies maan


V: Hyvällä vielä kysyn, kerrotko niin kun asiat on vai pitääkö ruveta Mauri Anteron pahaksi poliisiksi? On sen verran digiboksille poliisisarjoja tallennettu, että Väätäisen ämmän poika pystyy ohjaamaan itsensä sellaiseen kuulustelukiimaan, jotta jopa jäisi Turkan Joukokin toiseksi.
S: Sä yrität pelotella mua.
V: Enhän toki. Tosiseikkoja lyön tiskiin. Kuuntelepas Jere-poika, niin setä kertoo. Matikka voi aukoa pyöreää suutaan verkossa, mutta keittokattilassa se on hyvin nöyrää jo. Perunoiden ja sipuleiden kanssa siellä porisee. Sinä voit aukoa suuta verkossa, mutta nyt sinä olet veneen pohjalla ja potkit. Minä voin sinut kopauttaa melalla pökerryksiin, leikata kidukset, suomustaa, heitellä sisälmykset kissalle, huuhdella, paloitella ja keitellä oikein ajan kanssa niin, että ruodotkin pehmenee.


Pienelle paikkakunnalle avataan pakoilaiskeskus ja keskustelu maahanmuutosta ryöpsähtää valloilleen. Taksikuski Leo ei voi hyväksyä sitä ja hakee kaltaistaan seuraa. Yhdessä samanmielisen Jeren kanssa he päättävät palkata rikolliseksi tiedetyn Kapasen hommiin ajamaan pakolaiset pois kunnasta. Ja siitähän pojat vasta pulaan joutuvatkin. Aimolla on vuosikymmenten takaa salaisuus, josta tietää enää vain kaksi ihmistä. Toinen heistä on jo dementoitunut, mutta toinen esittää viimein vaatimuksen, johon Aimo myöntyi jo neljäkymmentä vuotta sitten. Salaisuus on piilotettu terveyskeskuksen kivijalkaan, ja nyt kun terveyskeskus aiotaan purkaa, se uhkaa muutenkin paljastua.


Antti Heikkisen Pihkatappi iski minuun aikanaan kuin metrinen halko. Matkamies maan ei ollut yhtä vakuuttava tai vaikuttava lukukokemus. Heikkisen kirjoittajan ääni on selkeä - sille en voi mitään että kuulen sen päässäni koko ajan lukiessani Matkamiestä. Hän kirjoittaa myös kolumneja - hyviä kolumneja - ja jotenkin tästä kirjasta jää olo, että kyse on pitkitetystä kolumnista. Ehkä se johtuu siitä, että romaani koostuu lyhyistä pätkistä, muistelmista ja sähköpostiviesteistä, poliisikuulustelun pätkistä sekä siitä, että näkökulmahahmo vaihtelee. Ei sillä, nautin tämän romaanin lukemisesta suuresti siitä huolimatta.



Helmet-lukuhaasteen kohta 28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti