keskiviikko 3. toukokuuta 2017

L. M. Montgomery: Runotyttö maineen polulla

- Kuinka muuten lemmenasiat alkavat luistaa kertomuksissasi?
- Minähän en saa nykyään kirjoittaa kertomuksia. Sitten kun taas saan - muistathan että lupasit opettaa minua kirjoittamaan rakkauskohtauksia.
Sanoin tämän kiusoitelle, pilapuheena. Mutta Dean näytti yhtäkkiä käyvän hyvin totiseksi.
- Oletko valmis opetettavaksi? hän sanoi kumartuen eteenpäin.
Lyhyen mielettömän hetken ajan uskoin hänen aikovan suudella minua.

Montgomeryn Runotytöt olen kyllä nuorena tyttönä lukenut, mutta edellisestä kerrasta oli aikaa. Runotyttö maineen polulla on kirjoitettu 1925, ja lukemani suomennos on vuodelta 1948. Yritin lukea suomennoksen jälkeen myös alkuperäisteosta, mutta tällä kertaa ei kiinnostus riittänyt siihen. Nyt mennään siis suomennoksen perusteella.


Emilia lähtee opiskelemaan Ruth-tädin luokse, ja lupaa Elisabet-tädille, että ei sinä aikana kirjoita mitään, mikä ei ole totta. Kirjoittamista Elisabet-täti ei kuitenkaan voi estää, ja Emilia alkaakin saada runojaan ja juttujaan julkaistuksi lehtiin. Kotikylältä tuttu nelikko on opin tiellä: ystävykset Ilse ja Emilia, renkipoika Perry ja Teddy, josta Emilia pitää enemmän kuin kenestäkään toisesta.

Emilialla on muutama ihailija tässä vaiheessa, mutta hän ei pidä heitä oikein minään. Kuinka voisikaan? Dean, joka on hänen isänsä ikäinen, ja johon Emilia tutustui edellisessä kirjassa, pyörii myös kuviossa mukana, mutta kaikista vihjeistä huolimatta Emilia ei oikein ota onkeensa Deanin tarkoitusperiä.

Helmet-lukuhaasteen kohta 34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt.

Lisäksi osallistuu Uudelleen luettua -lukuhaasteeseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti