keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys

Polkaisu polkaisulta vauhti nousee. Jokainen niistä, jokainen jalan nosto ja lasku repii ruumista kappaleiksi. Marian ruumis huutaa pysäyttämistä ja taukoa, mutta hän ei kuuntele sitä, vaan jatkaa. Polkimet painuvat huopakankaan läpi jalkapohjien kyhmyjä vasten. Kipu pusertaa ulos kyyneleitä, mutta hän ei hidasta vaan pakottaa jalkansa edestakaiseen liikkeeseen. Hän tietää, että kerran pysähtynyttä ei enää mikään saa liikkeelle uudelleen. Kerran lopettanutta ei mikään virvoita takaisin henkiin. Hän on matkalla pelastamaan ihmishengen tähän maailmaan, kerran vielä.

Minulla ei varsinaisesti ollut tarkoitus lukea Tommi Kinnusen Neljäntienristeystä (2014), mutta matkalle mukaan ottamani kirja ei reissussa houkutellutkaan. Neljäntienristeys löytyi sitten kirjaston e-kirjana ja koska jatko-osa Lopotti oli mukavaa luettavaa, päätin kokeilla tätä. Ja kyllä kannatti, Neljäntienristeys oli yhtä mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu kuin Lopottikin. Tarina on osin sama, mutta 1800-luvun loppupuolelta, kätilönä toimivan Marian tarinasta. Oman tarinansa pääsevät kertomaan myös Marian tytär Lahja, Lahjan miniä Kaarina ja Lahjan puoliso Onni, johon kaikki kiertyy.



Koko tarina on oikeastaan Onnin tarina, vaikka puheenvuoro annetaankin ensin suvun naisille. Lopotissahan seurataan Helenaa, Onnin tytärtä sekä lapsenlasta Tuomasta.

Helmet-lukuhaasteen kohta 6. Kirjassa on monta kertojaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti