Nicola Barreau: Rakkausromaanin resepti

Rakkausromaanin resepti (2013) odotteli hyllyssä jonkin aikaa. Tartuin siihen lopulta pienenä välipalana, aikeenani lueskella vain hetken, koska enempään ei ollut aikaa. Ei tämä takakannen perusteella kovin kiinnostavalta vaikuttanut.

Virhe. Melkein 200 sivua meni yhdessä hujauksessa ja sai aikaan poltteen saada tietää, mitä päähenkilöille tapahtuu. Kuinka he ovatkaan saaneet itsensä tällaiseen liemeen, ja kuinka siitä selvitään?

Aurélie harhailee sydänsuruissaan ympäri Pariisia ja eksyy vahingossa pieneen kirjakauppaan. Hän, joka ei yleensä lue mitään, löytää kaupasta kirjan, jota hän ei voi olla lukematta. Kirja nimittäin kertoo hänestä. Tai ei tietenkään kerro, mutta melkein. Se kertoo naisesta, jolla on kyllä eri nimi, mutta joka näyttää häneltä, joka on pukeutunut jopa samanlaiseen mekkoon jonka hän omistaa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat hänen omistamaansa ravintolaan, joka on kuvattu täsmälleen oikein ravintolan nimeä ja pöytäliinoja ja muita yksityiskohtia myöten.

Aurélie päättää, että hänen on löydettävä kirjailija, joka on Englannissa asuva erakko. Kirjailijasta ei myöskään löydy kirjan lisäksi mitään tietoja netistä eikä mistään muualtakaan. Ainoa keino tavoittaa hänet on siis yrittää kustantamon kautta.

André on kustannustoimittaja, johon Aurélie ottaa yhteyttä. Myös Andrélla on ongelma, tai oikeastaan useampia. Yksi: kirjailijaa ei ole olemassa. Kaksi: André haluaa itse tutustua Aurélieen paremmin. Mitä siinä tilanteessa voi oikein tehdä?

Miten saattoi voittaa omakseen sellaisen naisen sydämen, joka oli vakaasti päättänyt tutustua mieheen, jota ihaili ja johon uskoi olevansa kohtalon yhdistämä? Mieheen, jota - kohtalon ivaa - ei todellisuudessa ollut olemassa. 
----
Jos olisin lukenut tarinan kirjasta, olisin nauttinut siitä täysin siemauksin. Mutta kun itse joutui koomisen sankarin rooliin, juoni ei enää tuntunut ollenkaan niin huvittavalta.

Andrén ja Aurélien tarina on kunnon rakkausromaani onnellisella lopulla. Rakkausromaanin resepti on sellainen hyvän mielen romaani, jonka ranskalaisuus tosin voi tuntua liian päälleliimatulta. Tähän tunteeseen tosin voi vaikuttaa sekin, että kirjailija on tietääkseni saksalainen ja kirjoittaa taiteilijanimellä.

Rakkausromaania on luettu mm. blogeissa Kasoittan kirjoja, Lukemisen kartasto ja Sivutiellä.