Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo

Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo on valtavan suuri klassikkokirja vuodelta 1813. Mutta olenkohan lukenut sitä aiemmin? Olen kuvitellut lukeneeni sen, mutta nyt epäilen hieman. Ehkä olenkin lukenut vain muita Austenin kirjoja. Tuntemukseni kirjan lukemisen jälkeen voisin tiivistää sanomalla: Ylpeys ja ennakkoluulo on säilyttänyt klassikkoasemansa ihan syystä. Useimmat klassikkokirjat muuten ovat nousseet asemaansa ihan oikeutetusti. Monet kirjat, mitä etukäteen veikkaa tylsiksi vain omien ennakkoluulojensa perusteella, eivät todellakaan ole tylsiä.

Tylsä ei ole Ylpeys ja ennakkoluulokaan. Päähenkilö Elizabeth Bennetin perheessä on isän ja äidin lisäksi viisi naimaikäistä tytärtä. Isän omaisuus menee lähimmälle miespuoliselle perijälle, ja siksi varsinkin äidillä on suuri huoli tytärten tulevista avioliitoista. Isä taas suhtautuu asiaan kuin asiaan hyvin huolettomasti ja hän uskoo asioiden kyllä jotenkin järjestyvän.

Kun naapurustoon ilmestyy uusia rikkaita poikamiesnaapureita, äiti laittaa ison vaihteen päälle, jotta tyttäret pääsevät tutustumaan heihin. Uusi naapuri Bingley osoittautuukin viehättäväksi nuoreksi mieheksi, mutta hänen ystävänsä Darcy ei herätä Benneteissä tai heidän ystävissään kovinkaan lämpimiä tunteita. Pakkaa sekoittaa vielä varuskunnan mukana paikkakunnalle saapunut Wickham, joka on Darcyn vanha tuttu, eivätkä miehet ole kovin lämpimissä väleissä.

Ylpeys ja ennakkoluulo puhutteli minua täyden viiden tähden arvoisesti!