- Niin se tahtoo elämä kulukia. Joutuu ikävöimään, eno myöntelee.
Ajattelin, että nyt riittää. On julkaistu jo monta kirjaa naisen asemasta lestadiolaisuudessa, ja olen jo täynnä niitä. Koti koivun alla (2018) kuuluu siihen genreen, mutta lopulta se olikin enemmän kuvaus ajasta, joka on mennyt, perheestä, jossa on sääntöjä ja nuoresta tytöstä, joka ei sovi sääntöihin. Se, että, perhe sattuu samalla olemaan lestadiolainen, ei oikeastaan ollutkaan juuri tässä kirjassa pääasia.
Seijan tarina, johon kuuluu kesäksi tehty asuntovaunukoti koivun alla, kasetilta soitettu musiikki, enojen tuoma televisio ja poikaystävä, joka ei ole valmis asettumaan aloilleen ja ryhtymään tulevan lapsen isäksi, oli virkistävä ja mukaansatempaava lukukokemus, josta nautin suuresti.
Seija seisoo keskellä aitan lattiaa ja katsoo Hannua, joka siirtyy lähemmäksi ja vetää hänet lähelleen.
- Oliko sinulla huolia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti