sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Anja Lampela: Lankarullatyttö

Sinä et näe. Minä näen. Ja tiedän mitä minun on tehtävä. Ja se on tehtävä pian.

Lankarullatyttö - autistilapsen tarina (2014) vaikutti alussa lähes elämäkerralta tai muistelmalta, ei fiktiiviseltä romaanilta. Sitä se kuitenkin on ja kirjailija kertoo valinneensa aiheen, joka oli hänelle entuudestaan aivan vieras. Hänellä oli ollut pari kohtaamista elämässään, jotka olivat jääneet mietityttämään pidemmäksi aikaa, ja jotka antoivat sysäyksen kirjan kirjoittamiselle.


Suomalainen Iisa on lähtenyt töihin Norjaan, löytänyt sieltä puolison ja saanut lapsen. Kun lapsi saa autismidiagnoosin, eivät puolisot enää tunnu löytävän yhteyttä toisiinsa. Iisa muuttaa tyttären kanssa Suomeen. Eyvind jää ikävöimään perhettään Norjaan ja edelleen naimisissa oleva Iisa löytää naapurista uuden ystävän.

En voinut laskea käsistäni Lankarullatyttöä. Vaikka kirjan loppupuoli olikin selkeämmin fiktiivistä romaania kuin alun kuvaus tyttären muuttumisesta, halusin palavasti tietää, kuinka vanhemmat selviävät. Tytär ei ole sairas, kuten Iisa korostaa. Hän on vain erilainen. Hän tarvitsee erilaista tukea kuin toiset. Kuvaus vanhempien tunteista ja puhumisen vaikeudesta oli niin todentuntuinen, että aion ehdottomasti tutustua myös Anja Lampelan muuhun tuotantoon.

Helmet-haasteen kohta 10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti