sunnuntai 27. elokuuta 2017

Tuija Lehtinen: Nappikaupan naiset ja Morsiuskamari

- Mitä sinä täällä teet? kysyin sitten.
- Etsin tietenkin akkaa itselleni, hän tokaisi.
- Napin ompelijaa, nyökkäsin ymmärtäväisesti.
- Päreen polttajaa, hän täydensi.
- Väitätkö sinä, että minä käyn sinun hermoillesi? hämmästyin.

Vietin kesällä hieman lomaa kirjallisuudesta lukemalla tuttua ja turvallista viihdekirjallisuutta. Molemmat lukemani Tuija Lehtisen romaanit edustavat lähinnä kioskikirjallisuustasoa, eivät missään nimessä mitään erityistä Tuija Lehtisen parhaimmistoa.


Nappikaupan naiset (2009) kertoo Saskiasta, joka päätyy erinäisistä syistä töihin nappikauppaan, jota pitävät kaksi ikääntynyttä sisarusta. Kauppa tuntuu uinuvan asiakkaiden puutteesta, mutta Saskia pistää tuulemaan. Sitä paitsi nappikaupan ympäristöstä tuntuu löytyvän miehejä kuin - no, vaikka nappeja. Yhden kanssa on hyvä heittää huulta kuin veljen kanssa, toinen on kiihkeä, mutta katoaa aina omille teilleen ja kolmas tuntuu mukavalta ja turvalliselta. Löytyykö Saskian elämän mies samalta kadulta?

Ebba näki kalvenneet kasvoni ja kauhistuneen katseeni. Kohotti kätensä avuttomasti minua kohti ja sanoi tukahtuneesti:
- Arja, se on Arja. Joku ajoi sen yli...

Morsiuskamari (2013) jatkaa saman kadun tarinaa. Neela työskentelee kampaajana samalla kadulla kuin Saskian nappikauppaan perustama kahvila. Pelkän romantiikan lisäksi Morsiuskamarissa viritellään jännitystä: kadulla kuolee auto-onnettomuudessa vasta paikkakunnalle muuttanut Arja, joka on etsinyt tältä kadulta tuntematonta isäänsä. Oliko kyseessä onnettomuus, vai oliko tapahtuneen takana jotain muutakin?



Helmet-haasteeseen kohta 39. Ikääntymisestä kertova kirja (Nappikaupan naiset). Uudelleen luettua -haasteeseen molemmat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti