Ehkä olen muuttunut, ehkä olen tullut toiseksi, sillä juuri nyt en toivo mitään muuta kuin että saisin jakaa Leinon kanssa kaiken, taistelun ja yhteisen elämän. Voisin vaikka muuttaa siihen pieneen hirsitaloon, kunhan vain saisin olla hänen lähellään. Hän paikkaa kaikki minun lommoni, poistaa huolet ja epävarmuuden.
Hertta kertoo Hertta Kuusisesta, suomalaisesta kommunistipoliitikosta ja Otto Wille Kuusisen tyttärestä. Hertta oli kahdeksan vuotta Neuvostoliitossa ja palasi Suomeen 1934 tekemään puoluetyötä. Hänet vangittiin melkein heti ja sen jälkeen hän oli pitkiä aikoja vangittuna. Sodan jälkeen hän nousi eduskuntaan, kun kommunistien toiminta sallittiin. Hertta on kertomus vuosista ennen sotaa, sodan aikana ja vielä sodan jälkeenkin, se on kertomus Hertasta ja hänen puolisostaan Yrjö Leinosta.
Hertta haisee tupakalta, polttaa usein ketjussa varsinkin hakatessaan kirjoituskonetta, ja hän istuu sen luona jatkuvasti, tuntikausia, aina on joku lausunto, muistio tai sääntöluonnos tekeillä. Hänen energiansa on loputonta ja varmaan siksi hän pysyy laihana, vaikka syökin ihan kohtuullisesti.
Ei Hertaa syyttä ole kehuttu, minä pidin siitä kovasti. Teksti kulkee sujuvasti, tarina etenee välillä pitkilläkin loikilla, mutta silti siinä on helppoa pysyä mukana. Turhia ei jäädä jaarittelemaan, vaan kuvataan vain olennainen, ja se tehdäänkin tyylillä.
Helmet-lukuhaasteeseen merkataan kohta 34 "keskustelua herättänyt kirja", sillä kirja on herättänyt kysymyksiä toisen päähenkilön Yrjö Leinon todellisista vaikuttimista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti