Me Rosvolat ja Iso-Hemmin arkku

Lasten kanssa lukiessani olen todella nauttinut aiemmista Me Rosvolat -kirjoista. Tosin huomasin kirjoittaneeni syksyllä 2017, että kirja oli hivenen liian raskas nuorimmalle kuuntelijalleni, joka oli silloin viisi vuotias. Mutta ei se mitään, sillä pieni odottelu on tehnyt hyvää ja nyt ei enää ollut sitä ongelmaa. Mutta sen sijaan Iso-Hemmin arkku itsessään on vähän vaativampaa luettavaa kuin aiemmat Rosvola-kirjat. Aiemmin on seurattu Viljan kesää ja viatonta seikkailua Rosvoloiden turvallisessa huomassa, mutta nyt ollaan syksyssä ja seikkailu jatkuu talvenkin ajan.

Rosvoloiden täytyy löytää kuuluisan mutta kadonneen rosvousoppaan osat, ja yhdistää ne. Muutkin rosvosuvut haluavat ne, ja itseasiassa kaikki muut tuntuvat uskovan, että Rosvoloilla on ne jo hallussaan. Ei ole, mutta ne olisi syytä löytää, ja nopeasti. Vilja matkustaa viikonloppuisin Rosvoloiden kanssa etsintäreissuille salaa omalta perheeltään ja joutuu seikkailemaan myös yksin.

Kuuntelimme tämän äänikirjana, ja minusta tuntuu, että minä aikuisena koukutuin tähän kaikkein eniten. Siitä ehkä kertoo se, että minä olen jo kuunnellut myös sarjan seuraavan osan, mutta lapseni eivät... Mutta ehkä odotan kuitenkin lapsiani mukaan ennenkuin jatkan sarjassa taas eteenpäin. Pidin siis kovasti, vaikka tämä ehkä on vähän sellainen "väliosa", joka kuljettaa tarinaa eteenpäin seuraavia osia varten.

Me Rosvolat
Me Rosvolat ja konnakaraoke