Marie Hübner, Iris Wolfermann: Heute heisse ich Jakob!

Luin kokonaisen kirjan saksaksi! Juhuu, fanfaareja! No, myönnetään, että kyseessä on lasten kuvakirja, mutta on siinä kuitenkin kymmenkunta lausetta joka aukeamalla. Ja sivujakin on vähän vajaa 30, joten kyllä siinä oli ihan luettavaa, näin hataralle saksankielen osaajalle ainakin.
 Lukemiseen houkutteli lukuhaaste Kaikilla kielillä, johon olen jo lukenut kirjat englanniksi ja ruotsiksi. Suomenkielisen kirjan valitseminen sen sijaan näyttää tuottavan vaikeuksia...

Hannes on koululainen, joka päättää yhtenä päivänä, että Hannes on ihan tyhmä nimi ja hän haluaakin olla Jakob. Tai ehkä sittenkin Oskar. Tai Konstantin. Hanneksen ympärillä on ilmeisen ymmärtäväisiä aikuisia, jotka eivät sano, että mitästä tyhjää, Hanneshan sinun nimesi on, vaan toteavat, että asia selvä, Jakob.

Kirja oli mukava pieni välipala ja ensimmäinen (toivottavasti ei viimeinen!) kosketus saksaksi lukemiseen. Olen lukenut saksaa lukiossa kolme vuotta. Lisäksi yliopistossa pari alkeiskurssia, kun sellaista oli tarjolla, mutta mitenkään vahva saksani ei siis ole koskaan ollut. Näistä kursseista on aikaa, ja vähäinenkin saksankielentaitoni oli päässyt ruostumaan pahasti. Olen kuitenkin yrittänyt kannustaa itseäni kertaamaan niin ruotsin kuin saksankin kieltä ilmaisella Duolingo-sovelluksella. Samalla kertautuu englantikin, kas kun Duolingossa ei ole mahdollista opiskella suomeksi. Mutta mikä on tavoite tällaisella omaehtoisella kieltenopiskelussa, kun arjessa kieltä ei tarvitse? Minulle se voisi olla vaikka se, että pystyisin lukemaan kirjoja muillakin vierailla kielillä kuin englanniksi. Tai kuuntelemaan podcasteja tai katsomaan Youtube-videoita tai etsimään tietoa nettisivuilta. Jatkan siis harjoituksia, ja toivottavasti myös luen vielä joskus jotain haastavampaakin saksaksi.