Hyonseo Lee: Seitsemän nimen tyttö: Pakoon Pohjois-Koreasta

Kukaan ei ollut käskenyt meidän itkeä. Kukaan ei ollut vihjannu, että jos emme itkisi, meistä tulisi epäiltyjä. Tiesimme kuitenkin, että meiltä odotettiin kyyneleitä. Kaikkialta ympäriltäni kuului niiskutusta, nyyhkytystä ja vaikerointia. Näytti siltä, että kaikki olivat suunniltaan surusta. Itsesuojeluvaistoni heräsi. Jos en itkisi kuten muut, joutuisin hankaluuksiin.

Seitsemän nimen tyttö - Pakoon Pohjois-Koreasta on kirjastolöytö ajalta kun kirjastot vielä olivat auki. Nyt karanteenin jatkuessa lukemiset siirtyvät pikkuhiljaa oman hyllyn antimiin ja sähköisiin kirjoihin, mutta vielä on muutamia kirjaston kirjojakin lukematta.

Seitsemän nimen tyttö muistuttaa hieman kirjaa Vain tytär, jonka luin jokin aika sitten, ja joka kertoo intialaisperheen tyttären selviytymistarinan. Myös Seitsemän nimen tyttö on selviytymistarina. Minäkertoja varttuu hyväosaisessa perheessä Pohjois-Koreassa, ja hän ei pakenekaan Pohjois-Koreasta tarkoituksella, vaan vahingossa. Hänen tarkoituksensa ei ole jäädä Kiinaan, vaan ainoastaan käydä tapaamassa siellä asuvia sukulaisia ja palata. Palaaminen ei kuitenkaan ole mahdollista, kun kotimaassa on alettu epäilemään hänen menneen rajan yli.

Hyonseo joutuu kerta toisensa jälkeen pakenemaan paikasta toiseen, jottei hän jää kiinni Kiinassa ja tule palautetuksi Pohjois-Koreaan. Ikävä Pohjois-Koreaan jäänyttä perhettä on kova.Vaikuttava lukukokemus, ja jos tähän hetkeen kaipaa tosipohjaista luettavaa viemään ajatuksia toisaalle, tässä on hyvä vaihtoehto.

Minulla oli yleensä tapana pitää pieni tauko, ennen kuin sanoin jotain, niin että ehdin hetken punnita sanojeni seurauksia. Tällä kertaa päästin kuitenkin sanat saman tien suustani. "Olen Pohjois-Koreasta."