Kai Aareleid: Korttitalo

Postaus on tällä kertaa odottanut kirjoittamistaan pitkään. Aluksi Kai Aareleidin Korttitalo (2018) tuntui väistävän minua. En päässyt perille siitä, minkä tarinan se oikein kertoo. Kunnes tarina vei mukanaan ja kertomus tytöstä sodanjälkeisessä Tartossa soljui sivulta sivulle vauhdilla.

Tiina kertoo lapsen silmin perheen elämästä ja arjesta Tartosta. Siitä kuinka isän ja äidin avioliitto rakoilee ja äiti muuttaa pois. Kuinka Tiina itse asuu välillä muualla kun hänellä ei ole kotia tai on tavallaan kolme kolme. Perheen elämää varjostaa isän uhkapelaaminen ja monet ääneenlausumattomat salaisuudet.

Venäläinen ystävä Vova joutuu muuttamaan pois vanhempien saatua siirron. Ikävä on kova, mutta lapsilla ei ole vaihtoehtoja.

Korttitalon kertoma tarina on kaunis ja melankolinen.

Nora Roberts: Pedon yö

"Tässä ei ole mitään helppoa", Coop sanoi hiljaa irrottaessaan otteensa Lilistä.

Nora Robertin jännitys/romantiikka-tuotantoon kuuluva Pedon yö (2011) kertoo villieläinpuiston omistajasta Lilistä ja hänen nuoruudenrakkaudestaan Coopista. Elämä vei heidät erilleen, mutta nyt Coop on palannut. Sattumalta yhtä aikaa joku alkaa vainota Liliä ja hänen eläimiään. Hänen vangitsemansa puuma tapetaan, eikä se jää ainoaksi uhkaavaksi tapahtumaksi.

Pedon yö on hyvin tyypillistä tämän lajin Robertsia. Jännitystä, sarjamurhaaja, joka vainoaa sankaritarta, rakastettu, joka on valmis tekemään kaikkensa pelastaakseen prinsessan ja erilaisia esteitä heidän tiellään. Tällä kertaa esteenä on Coopin ja Lilin yhteinen historia, joka päättyi eroon Coopin aloitteesta. Coopilla oli siihen syynsä, mutta haluaako Lil kuulla selitystä?

Jännittävä, mutta silti jollain tavalla tuttu ja turvallinen, sekä erittäin viihdyttävä paketti. On hyvä voida luottaa kirjan onnelliseen loppuun.

Mazo de la Roche: Jalnan kukoistus

Alayne katsoi Rennyyn ikään kuin olisi nähnyt hänet ensi kertaa, ja jokainen hänen kasvojensa tiukkapiirteinen juonne herätti hänessä inhoa. Renny mulkoili pahoillaan haaskaantunutta konjakkia ja sanoi:
"Toivon, ettet käyttäyttäytyisi tuolla tavoin."
"Sen kyllä uskon", vastasi Alayne katkerasti.

Uusintalukuni nuoruudessa luetusta Jalna-sarjasta jatkuu, vaikkakin hitaasti. Tällä kertaa vuorossa oli Jalnan kukoistus (1936, suomennettu 1941), joka ei koko kirjan aikana oikein lähtenyt kulkemaan. Jokin saa minut silti jatkamaan sarjan parissa. Ehkä seuraava osa kulkee sujuvammin, ja henkilöhahmoissa olisi edes joku josta lukijana voisin pitää? Jalnan kukoistus on sarjan kronologisessa järjestyksessä osa 11, mutta julkaisujärjestyksessä kuudes. Jotenkin tämä oli niin pelkkää pahan olon vyörytystä, että oli vaikea uskoa tätä niinkin alkupäässä kirjoitetuksi osaksi, sillä olin jotenkin uskotellut itselleni, että sarjan aloittaneet osat olivat parempia.

Renny ja Alayne, sarjan pääpari, on ajautunut avioliitossaan ongelmiin. Heidän intohimoiseksi kuvattu rakkautensa ei kestä sitä, että Rennyn rakkaus on hetken aikaa suuntautunut myös naapurin nuoreen leskeen. Alaynen kaikki intohimo suuntautuu aviomieheen, eikä pienelle tyttärelle, joka kuvataan pelkkänä kiusankappaleena lähes koko kirjan läpi, riitä huomiota saati rakkautta. Alayne lähteekin lopulta takaisin kotimaahansa Yhdysvaltoihin, kun ei voi enää kestää tulehtunutta tilannetta Jalnassa.

Rennyn nuorempi veli, Finch, taiteilija, palaa kotiinsa Jalnaan avioituneena suuren rakkautensa Sarahin kanssa. Mutta Finch, jota on kuvattu kummalliseksi ja hermoiltaan heikoksi jo aiemmin, romahtaa Jalnassa ja linnoittautuu entiseen huoneeseensa, eikä halua enää nähdäkään vaimoaan. No niin, aika on toki kovasti toinen, mutta eikö kenellekään perheestä tosiaan tule mieleen, että tarvitaan apua, jos joku perheenjäsen linnoittautuu huoneeseensa vuodeksi?

Wakefield, hemmoteltu nuorimmainen on kasvanut aikuiseksi. Hänen suunnitelmansa avioitumisesta vaihtuvat luostarielämään. Sitäkään perhe ei tietenkään hyväksy, mutta Wakefieldiin ei perheen hyväksymisellä ole juurikaan vaikutusta.

Lista kronologisessa järjestyksessä, suluissa julkaisujärjestys. Lähde Wikipedia.

1. Jalnan synty (9)

2. Jalnan aamu (16)

3. Jalnan kotiopettajatar (11)

4. Jalnan nuori Renny (5)

5. Jalnan kevät (7)

6. Jalnan veljekset (13)

7. Jalna (1)

8. Jalnan perhe (2)

9. Jalnan perintö (3)

10. Jalnan isäntä (4)

11. Jalnan kukoistus (6)

12. Näkemiin Jalna (8)

13. Jalnan miehet palaavat (10)

14. Rennyn tytär (12)

15. Kosijoita Jalnassa (14)

16. Juhlat Jalnassa (15)

Sisaret 1918

Sisaret 1918 on sarjakuva-antalogia, jossa kerrotaan eri sarjakuvataitelijoiden silmin naisten tarinoita vuoden 1918 tapahtumista. Kertomuksia on sekä punaisten että valkoisten puolelta, mikä on hyvä ja monipuolistaa kirjassa kerrottuja ääniä. Kirjaan on valittu tositarinoita Kansan arkiston muistitietokokoelmasta ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kokoelmasta.  Kukin taiteilija on tulkinnut yhden tarinan. Monet tarinat jäävät kyllä pintaraapaisuiksi ja jäin kaipaamaan lisää jotain.

Siitä huolimatta on upeaa, että on tehty teos, jossa kerrotaan nimenomaan naisten tarinoita. Sodan traagiset tapahtumat koskettivat mitä suurimmassa määrin myös naisia ja lapsia, ja naisia oli mukana myös varsinaisissa taisteluissa. On hyvä, että heidän tarinansa on talletettu, ja on erittäin tärkeää, että heidän tarinansa on tuotu myös meille nykypolville saataville. 

Terhi Tarkiainen: Pure mua

Nyt edessä oli taas nälkäinen vampyyri, joka kyseli järjettömiä.
"Nippusiteitä? Minä hiivatin kidnappaajana sä mua oikein pidät? Ei tietenkään mulla ole mitään köysiä tai siteitä!" Anna mietti hetken. "Mutta jesaria on. Ehkä."
"Vahvaa?"
"Ei kun Clas Olsonia."
"Saa kelvata. Sinun on sidottava minut. Nyt."

Anna saa 30-vuotislahjaksi vanhemmiltaan vampyyrimiehen, jolla voi harjoitella, miten miesten kanssa oikein ollaan. Mukana on käyttöopaskin, mutta Anna ei ole erityisen innostunut pitämään vampyyriaan.
Vampyyrin palauttaminen osoittautuu kuitenkin vaikeammaksi kun Anna olisi kuvitellut. Pian hänellä on kotonaan jo kaksi vampyyria, joista toinen ei ole edes vampyyrikennelin valvoma.

Monesta kirjablogista lukemistani kehuista huolimatta välttelin pitkään tarttumista tähän kirjaan. Pure mua (2018) osoittautui kuitenkin ennakkoluulojani paremmaksi ja hauskemmaksi. Sanotaan nyt sen verran, että kuvittelin sen kuvaavan Annan ja vampyyrin yhteiseloa, mutta se muuttuikin seikkailukirjaksi, jossa selvitetään syytä sille, mistä vuokrattavat vampyyrit ylipäänsä ovat ilmestyneet ja miksi, ja miten heidät pelastetaan isäntiensä julmalta kohtelulta. Tämä ei ollut ollenkaan sitä mitä pelkäsin, vaan yllätti hyvällä tavalla!

J. R. R. Tolkien: Hobitti eli Sinne ja takaisin

En oikein usko itsekään sitä, että en ole koskaan aiemmin lukenut Tolkienia. Miten se on edes mahdollista? Mielestäni luin kuitenkin nuoruudessani paikallisen kirjastoauton tarjonnan läpi, ja on vaikea uskoa, ettei hyllyssä koskaan olisi ollut Tolkienia.

Päätin rohkeasti aloittaa tutustumisen Tolkienin fantasia-tuotantoon Hobittista, kun minulle pienen taustatyön jälkeen selvisi, että se sijoittuu ennen Taru sormusten herrasta -trilogiaa. Lähikirjastossa sattui olemaan kappale Tove Janssonin oivallisesti kuvittamaa painosta, joten siitä lähdettiin liikkeelle. Googlettamalla minulle kyllä selvisi sekin, että Janssonin kuvituksesta ollaan montaa mieltä, mutta itse pidin myös omintakeisesta (ja kieltämättä Janssonin kädenjäljeksi tunnistettavasta) kuvituksesta.

Entäs sitten itse tarina? Kunnollinen Bilbo Reppuli tulee tempaistuksi seikkailuun kun hänet halutaan mukaan "voroksi" 13 kääpiön muodostamaan retkikuntaan, jonka tarkoituksena on hankkia takaisin kääpiö Thorin Tammikilven isoisän aarre vuoren sisällä. Vuoressa asuu nykyään lohikäärme vartioimassa aarretta, mutta on salainen sisäänkäynti, jonka avulla aarteeseen voisi päästä käsiksi.

Tarina ja koko Keski-Maa on täynnä myös muita hahmoja, peikkoja, hiisiä, karhuksi muuttuva nahanvaihtaja ja haltijoita. Hobitti eli Sinne ja takaisin lumosi minut täysin, joten aivan ehdottomasti lukulistalleni pääsee myös Taru sormusten herrasta, vaikka se käsitykseni perusteella onkin kirjoitustyyliltään toisenlainen verrattuna lastenkirjaksi kirjoitettuun Hobittiin.

Tänä vuonna en innostunut enää Helmetin lukuhaasteesta enkä oikein muistakaan lukuhaasteista. Uutta virtaa bloggaamiseen etsin nyt perustamalla Instagram-tilin (kirjojentaika) ja virittämällä uudelleen käyttöön myös pari vuotta uinuneen Goodreads-tilini (kirjojentaika). Toivottavasti into tällä kertaa jatkuu pidempään kuin viimeksi Goodreadsiin tutustuessani... Tervetuloa seuraamaan myös näillä kanavilla!

Enni Mustonen: Kielon jäähyväiset

Huuto kaikui pimeydessä, luukku sulkeutui kolahtaen ja alhaalta tikapuilta kuului rojahdus.
Mies oli pudonnut välitasanteelle. Ryömin luukun päälle ja runnoin salvan kiinni. Ne ampuvat kohta luukun läpi.
- Kristiina!
Hannan huuto kuului polulta.
- Takaisin! minä huusin ääni särkyen. - Suojaudu! Täällä on desantti!

Enni Mustosen Koskivuori-sarja jatkuu toisen maailmansodan melskeissä. Kristiina, Koskivuoren kartanon tytär pestautuu lotaksi ja Hanna, Kristiinan lapsuuden ystävä on karannut kotoa ja elättää itsensä tarjoilijana Helsingissä. Sota tuo vanhat ystävykset taas yhteen.

Edellisestä osasta tuttu Elina asuu Karjalassa, minne Kristiina ja Hannakin lottina päätyvät.

Historiallinen Koskivuori-sarja on edelleen mukavaa luettavaa ja kestää uusintaluvunkin.

Verenpisara ikkunalla
Ruiskukkaseppele