En ole tietääkseni kasvattanut pojastani poikaa saati kunnon junttia. Hänestä on tullut poika vaikka olen kuinka yrittänyt tarjota sukupuolineutraaleja virikkeitä, barbeja, nukkeja ja nukkekodin kalusteita. On muovailtu ja askarreltu, mutta ne eivät saa pojan silmiä loistamaan läheskään yhtä paljon kuin keskustelu dinosauruksen jäänteistä tai kallioräjäytyksistä. Poika syntyy pojaksi ja siihen ei mikään auta.
Sari Helinillä on netissä Huono äiti -nettisivusto. 2017 julkaistuun Elämää tehosekoittimessa -kirjaan on koottu hänen blogitekstejään sekä lehdissä julkaistua tekstejä, sekä lisäksi ennen julkaisemattomia tarinoita. Osa teksteistä osui paremmin, osa huonommin. Ylläoleva lainaus ehkä tuntui kaikkein tutuimmalta. Oman poikani silmät loistivat jo alle vuoden ikäisenä, kun hän sai istua sitterissä terassilla (kun ei vielä muuta osannut) ja katsoa kun pappa ajaa traktorilla pihalla. Ei mikään ollut sen parempaa, ja sama meno on jatkunut siitä lähtien.
Helppo- ja nopealukuinen välipala perheelliselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti