Äiti makasi pitkällään lumessa auton vieressä. Hän makasi kyljellään kasvot minusta poispäin.
Katsoin kadulle päin. Olikohan joku nähnyt hänet? Näkyiköhän hän kadulta? Menin nopeasti eteiseen ja suljin oven perässäni. Vavisten laskin koululaukun matolle vaatehyllyn alle. Seisoin hetken mitään tekemättä. Kuinkahan kauan hän oli maannut siellä? Olikohan joku naapuri saattanut nähdä hänet?
Kurkkua alkoi kuristaa ja hengittäminen kävi raskaaksi.
Huomenna ei tarvitse pelätä (2014) on pieni, nopealukuinen nuortenkirja. Helppo se ei kuitenkaan ole. Minusta alkuperäinen nimi on parempi: Imorgon är allt som vanligt.
Lilja on 14 (muistaakseni) ja hänellä on salaisuus, jota hän ei halua kenenkään, ei parhaan kaverinsakaan tietävän. Äiti juo. Mitä jos joku saa tietää? Lilja ei usko selviävänsä siitä. Hänellä on isosisko ja jo aikuinen isoveli, joka tulee tarvittaessa apuun.
Lilja valitaan luciajuhlaan Luciaksi, ja Liljaa jännittää, koska äidistä ei koskaan tiedä. Olisikohan parempi perua koko juttu?
Kirjan lopussa on opetus, ja huomenna Lilja ei enää pelkää.
Huomenna ei tarvitse pelätä sopii Helmet-haasteen kohtaan 48. kirjassa on alla 150 sivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti