Ensimmäisenä saimme käsiimme Tuuli Hypénin kirjan Veikan metsäretki, joka oli oikein herttainen tarina Veikka-ketusta, joka eksyy metsään kauniiden perhosten houkuttelemana. Veikka on hyväsydäminen ja auttaa kaikkia kohtaamiaan eläimiä samalla kun yrittää löytää takaisin kotiin äiti-ketun luokse.
Tarina päättyy toki onnellisesti ja Veikka löytää kotiinsa saatuaan itsekin apua. Äitinä ilahduin tietenkin siitä, että kettu-äiti muistuttaa Veikkaa, ettei yksin saa lähteä metsään. Kirjan kuvat ovat herttaiset ja kauniit.
Kirjapassiin merkataan lukukokemus ympyröimällä sopiva hymynaama, joko hymyilevä, suora, tai alaspäin kääntynyt suu. Nuorempi lapsistani ympyröi hymynaaman, koska kirjakokemus oli mukava, mutta vanhempi sanoi, että välillä oli kurjia kohtia, jolloin ei hymyilyttänyt, ja halusi ympyröidä sekä hymyilevän että suoran suun.
Pensaan juurakossa rapisee. Veikka sujahtaa oksien alle ja höristelee korviaan. Monen pienen eläimen tassut ovat jättäneet ruohikkoon värikkään tuoksun. "Onpa täällä jännittävä", Veikka tuumii. "Mutta mistä tuo kumma töminä kuuluu?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti