Nora Roberts: Keräilijä

Keräilijä (2015) on 500-sivuinen järkäle jännitystä ja romantiikkaa siinä sivussa. Lila on nuortenkirjasarjaa kirjoittava kirjailija, joka vahtii sivutyönään ihmisten koteja ja eläimiä näiden lomamatkojen aikana. Hän huvittelee seuraamalla ihmiä ympärillään ja tutkimalla kiikarilla, mitä kulloisenkin asunnon ympäristössä tapahtuu. Kunnes huvista tulee painajaista ja hän näkee kuinka nainen riidan seurauksena putoaa ikkunasta maahan ja kuolee.

Voisi kuvitella, että mies, jonka kanssa nainen on päivittäin riidellyt, olisi syyllinen. Kun tapahtumien kulkua aletaan selvittää, Lila törmää miehen veljeen Ashtoniin, joka ei usko veljeään syylliseksi, vaan haluaa selvittää asiaa. Taustalla onkin jotain aivan muuta, ja pian kaikille on selvää, että veli ei ole voinut itse työntää tyttöystäväänsä ikkunasta. Kuka sen on sitten tehnyt ja ennenkaikkea miksi?

Nora Roberts ripottelee kuolemantapauksia, takaa-ajoa, uhkauksia ja salamurhaajia pitkin kirjaa. Jännitys ei laannu hetkeksikään. Lila ja Ashton rakastuvat, mutta lukija saa jännittää kahta asiaa: selviävätkö molemmat hengissä tapahtumien pyörteessä ja jos selviävät, suostuuko itsenäisyydestään nauttiva Lila myöntämään sen.

"Meidän pitäisi ilmoittaa tästä poliisille."

"Mitä me heille sanoisimme? Että haistoimme hajuveden, jonka tuoksu ehti kuitenkin hälvetä ennen kuin he ehtivät tänne. Minun nähdäkseni täällä on kaikki niinkuin pitää."

"Hän vei tavaroita Julien luota. Luultavasti hän otti jotakin, jotakin pientä. Muistoksi, aarteen rasiaansa, miten hän sitten niistä ajatteleekin. Mutta se ei taida olla kaikkein tärkeintä."

"Ei niin. Hän ei tullut tänne etsimään sinua, mutta jotakin hän etsi. Mitä Oliverilla oli sellaista, mitä hän haluaa? Täältä hän ei sitä löytänyt."

"Mikä tarkoittaa sitä, että hän jatkaa etsimistä. Minä en ole se, jonka täytyy olla varovainen, Ash. Sinä olet vaarassa."

Keräilijä on nautinnollista luettavaa. Tutun kirjailijan taattua ja takuuvarmaa työtä.