Klassikkohaaste: Anni Swan: Ollin oppivuodet

Ollin oppivuodet kuuluu Anni Swanin klassikkokertomuksiin. Olen osan näistä lukenut lapsena, mutta en ainakaan muistanut kirjan juonta. Kirjan kirjoittamisesta on 100 vuotta ja omakin kirpputorilta löytynyt painokseni on lähes 40 vuotta vanha. Onhan tarina toki pateettinen ja loppukohtaus nykysilmin ehkä vähän liikaa, mutta silti kirja oli miellyttävää luettavaa. Kyyneleetkin tulivat lukijan silmiin Ollin kurjaa kohtaloa surressa.

Kahdeksanvuotias Olli, kartanon perillinen, karkaa kotoa pienen tappelunujakan jälkeen. Itsekäs ja hemmoteltu poika komentelee kaikkia eikä siedä sitä, että häntä rangaistaan. Pahaksi onnekseen hän tapaa karkumatkallaan Kaarle-serkun, joka näkee tilaisuuden saada vanhan sukulaisen perintö itselleen, jos Ollin uskottaisiin kuolleen.

Olli päätyy Tukholmaan epäpätevän suutarin perheeseen ja häntä kielletään puhumasta taustastaan, koska väitetään toisen pojan kuolleen tappelussa, jossa Olli oli ennen kotoa karkaamistaan. Monien vuosien ja jännittävien käänteiden jälkeen Olli pääsee lopulta palaamaan kotiin ja perhe, joka on surrut kuollutta Ollia, yhdistyy jälleen.

Lukijaa muistutetaan kuitenkin säännöllisesti, että Olli on rehellinen ja tunnollinen poika, joka poissa kotoa viettämiensä vuosien aikana oppii monta arvokasta läksyä. 

"-Niin, niin, Olli, sanoi hän, - nämä ovat olleet ankaria oppivuosia sinulle. Itse taivaan Herra on ollut mestarisi ja kovalla hän on pitänyt oppipoikaansa."

Eikä riitä, että Olli on oppinut läksynsä, vaan myös vanhemmat ovat henkisesti kasvaneet pojan viisi vuotta kestäneen poissaolon aikana.

" - Katsopas, Olli, sanoi äiti, - ennen sinun katoamistasi olin itsekäs nainen, joka vain ajatteli omia lapsiaan ja oman kodin onnea. Kun sinä olit poissa, aukenivat silmäni näkemään muutakin, ja nyt rakastan kaikkia lapsia, varsinkin niitä, jotka ovat köyhiä. "

Löytyisipä Ollin oppivuodet myös kuunnelmana Ylen Elävästä arkistosta, jos kuuntelu kiinnostaa. Itse kuitenkin luin kirpputorilta löytyneen painoksen. Ja pidin muuten kovasti! Toinenkin Anni Swanin klassikkokertomus odottaa jo kotonani lukijaansa...

Osallistun tällä postauksella myös kirjabloggaajien Klassikkohaasteeseen, joka onkin lähes ainoita tämän vuoden haasteitani.

Antti Heikkinen: Kehveli

- Miten moni tietää sinun olevan elossa?
- Yks Saastamoinen, mutta se ei tiedä minun nimeäni. Ja yksi maalaisukko tietää. Se kyllä luulee minun olevan salaisissa tehtävissä ja vievän Mannerheimille nauriita.
- Nauriita? isä toisti.
- Voi kauheata, onko sinusta tullut hullukin, äiti parahti.

Kehveli lähti mukaani lomalukemiseksi. Mitä tästä nyt voi sanoa? Olen pitänyt Antti Heikkisen aiemmista romaaneista aika lailla, Kehveli ei selvästikään noussut samalla tavoin suosikikseni. Kehveli elää omassa vaihtoehtotodellisuudessaan, eikä se ollut minun juttuni lukijana. Mutta toisaalta, joku toinen lukija varmasti arvostaa sitä enemmän. Sillä Heikkisen kielenkäyttö on sujuvaa ja taitavaa ja myös tarinankerronta sujuu hyvin.

Sujata Massey: Murha Bombayssa

Sujata Masseyn Murha Bombayssa (2019) olikin mielenkiintoinen tuttavuus. Perveen Mistry, ensimmäinen intialainen nainen, joka työskentelee lakimiehenä. Tosin hänellä ei ole lupaa työskennellä oikeudenkäynneissä, mutta muutoin hän työskentelee isänsä lakimiestoimistossa. On vuosi 1921 ja Perveen on opiskellut Oxfordissa. Hänellä on myös itsellään omia kokemuksia, joiden vuoksi hän on erityisen kiinnostunut naisten oikeuksista.

Mistryn lakitoimisto on saanut tehtäväkseen hoitaa varakkaan Omar Faridin testamentin. Kun Faridin kolme leskeä haluavat luovuttaa perintönsä hyväntekeväisyyteen, Perveen haluaa keskustella heidän kanssaan. Koska naiset elävät eristyksissä, eivätkä voi vakaumuksensa vuoksi tavata miehiä, Perveen on koko Intian ainoa lakimies, joka voi päästä keskustelemaan heidän kanssaan. Kun tapahtuu murha, Perveenin on pakko selvittää, mistä on kyse, jotta viattomia naisia ja lapsia ei käytettäisi hyväksi.

Kuuntelin kirjan  äänikirjana.

Sari Luhtanen: Murusia

Emmi halasi Liliä ja he olivat vähän aikaa ihan hiljaa. Hän ei ollut osannut edes kuvitella, että Lilin täydellisessä elämässä oli jokin särö. 

Emmi ja Lili ovat olleet parhaat ystävykset lapsesta saakka. Nykyisin Emmi työskentelee kotitalousopettajana ja Lili on menestyvän miehensä kannustamana jäänyt kotiäidiksi lasten syntymön jälkeen. Lapset tosin aloittavat jo koulun, joten nyt ehkä viimeinkin olisi aika jollekin muulle. Emmi ja Lili järjestävät tarkkaan suunniteltuja ruokailtoja ystävilleen ja vedonlyönnin seurauksena he päätyvät järjestämään ravintolapäivää.

Kun ravintopäivässä yllättäen vierailee huippukokki, joka tarjoaakin töitä Emmille eikä Lilille, on soppa valmis.

Tässä chick-lit-romaanissa mielestäni ystävyys on tärkeämmässä roolissa kuin romanttinen rakkaus, vaikka kyllä sitäkin sivutaan. Hyvän mielen luettavaa!

Diana Gabaldon: Lumen ja tuhkan maa

Oli vielä punnittava valintoja, tehtävä ratkaisuja ja ryhdyttävä toimiin. Paljonkin. Mutta tänä yhtenä päivänä, yhden tunnin aikana, yhden ainokaisen ilmoituksen johdosta me olimme astuneen sodan kynnyksen yli.

Kuten Diana Gabaldon aikamatkustaja-sarjan edellisessäkin osassa, Tuliristissä, tälläkin kertaa keikutaan yhä Amerikan Yhdysvaltojen itsenäisyystaistelujen kynnyksellä. Frasierit ovat puolensa valinneet - ehkä johtuen 1900-luvulta 1700-luvulle siirtyneiden perheenjäsenten vinkistä. On kuitenkin vaikeaa valita juuri se puoli, jota muut Ylämaalta siirtyneet eivät ole valinneet. Myös Jamie Fraser on sitäpaitsi vannonut valan Iso-Britannialle. Vangittuna ja pakotettuna, mutta valan yhtä kaikki. Voiko sen rikkoa?

Sodan läheisyydestä huolimatta Lumen ja tuhkan maa oli jotenkin seesteinen lukukokemus, huomattavasti enemmän kuin edellinen osa. Perhe on pääasiassa yhdessä ja ainakin suurin piirtein turvassa. Kuvioissa pyörähtää myös entuudestaan tuntematon aikamatkustaja.

Olen etsinyt oikeaa kronologiaa kirjoille Dianan Gabaldonin omilta nettisivuilta ja kirjojen suomennoksia Wikipedian suomenkielisiltä sivuilta.

1. Muukalainen
2. Sudenkorento 
3. Matkantekijä
   Lordi John ja Hellfire-klubi (kirjassa Lordi John ja paholaisen korttipakka)
   Lordin yksityisasia
   Lordi John ja riivaajatar (kirjassa Lordi John ja paholaisen korttipakka)
   Lordi John ja veitsenterän veljeskunta
   Lordi John ja sotilaan haamu (kirjassa Lordi John ja paholaisen korttipakka)
   Armeijan käytäntö (kirjassa Tulivana)
   Skottilainen vanki
   Lordi John ja zombien vitsaus (kirjassa Tulivana) 
4. Syysrummut 
5. Tuliristi 
6. Lumen ja tuhkan maa 
7. Luiden kaiku 
8. Sydänverelläni kirjoitettu
   Lehtenä pyhäinpäivän tuulessa (kirjassa Tulivana)
   Välitila (kirjassa Tulivana)
   Kokemattomat (kirjassa Kokemattomat ja muita kertomuksia)

Jessica Townsend: Meinioseppä. Morriganin kutsumus

Morriganin tarina jatkuu. Viimeksi hän voitti itsellelleen paikan Meineikkaassa seurassa eikä häntä enää uhkaa karkoitus kotivaltioon, jossa kuolema uhkaa kirottua lasta.

Mutta ei asia ole niin yksinkertainen. Morrigan uskoi saavansa yksiköstään kahdeksan sisarta ja veljeä, mutta vain hänen ystävänsä Pihlaja on hänen puolellaan. Muut pelkäävät meinioseppää, koska edellinen meinioseppä on tehnyt paljon pahaa. Lisäksi koulutus, jota Morrigan saa, on yhtä tyhjän kanssa: hänelle opetetaan pelkästään menneiden meinioseppien pahoja tekoja.

Morriganin kohtalo jännittää lukijaa: saako hän yksikkönsä voitettua puolelleen? Palaako paha meinioseppä, jonka Morrigan kohtasi jo edellisessä osassa? Ja kuka kiristää Morriganin yksikköä?

Anne Tyler: Äkäpussi

"Minähän sanoin sinulle, että Pjootor on verraton miekkonen! Tiesin, että tajuaisit sen lopulta! Hän sanoi, että teillä oli ihana, ystävällismielinen käynti ruokaostoksilla."
Kate mulkaisi Pjotria pahansuovasti.

Äkäpussi on nykyaikaan tuotu toisinto Shakespearen näytelmästä. Pidin kirjasta yllättävän paljon, se oli nopealukuinen ja herttainen välipala. Alkuperäisteosta en ole tokikaan lukenut, joten vertailu ei onnustu. 

Kate asuu yhdessä tutkijaisänsä ja pikkusiskonsa kanssa ja pyörittää taloutta hajamielisen ja omalaatuisen isänsä toiveiden mukaan. Taloudessa esimerkiksi syödään pelkkää käytännöllistä muhennosta päivästä toiseen. Kun tutkija-isän apulaista uhkaa häätö työviisumin vanhennuttua, keksii isä ehdottaa Katelle avioliittoa miehen kanssa, jotta heidän tutkimuksensa voisi jatkua.

Enni Mustonen: Metsäkukkia asfaltilla

Erkin kanssa ei pelottanut koskaan, vaikka oltaisiin oltu liikkeellä myöhään yöllä. Jollain merkillisellä tavalla tunsin oloni aina turvalliseksi hänen kanssaan. Erkki hommasi aina kyydin jos myöhästyin viimeisestä raitiovaunusta. 

Metsäkukkia asfaltilla jatkaa Koskivuori-sarjaa. Edellisen osan lukemisesta on jo hieman enemmän aikaa, joten kaikki aiempien osien tapahtumat eivät enää olleet selkeänä mielessä.

Nyt on siirrytty jälleen uuden sukupolven pariin 1950-luvulla. Kauppaneuvoksen tytär Eeva lähtee Helsinkiin yliopistoon opiskelemaan ja Koivikon torpan Sirkka pääsee Helsinkiin harjoittelijaksi hattuliikkeeseen.

Nuoret päätyvät olympialaisten stadionin kanttiiniin töihin, mikä muuttaa molempien elämän suuntaa. Sirkka tapaa Erkin, joka työskentelee sähkömiehenä ja tivolissa. Eeva puolestaan rakastuu unkarilaiseen Istvániin, joka on jatkuvan silmälläpidon alaisena, koska joukkueen jäsenten pelätään loikkaavan länteen.

 Jälleen kerran sarjassa päästään mukaan todistamaan maailmaa mullistavia tapahtumia. Kerronta tempaa mukaansa ja odotan jo kovasti sarjan viimeisen osan lukemista.