Tuula Kallioniemi: Koulu on kivaa, Konsta

Konsta pelästyy. Nyt taitaa mennä mynkään koko suunnitelma. Mutta sitten hän ryhdistäytyy. 
- Pakko! hän huikkaa. - On niin iso kala, ettei se mahdu yhdestä avannosta.

Ekaluokkalainen Konsta käy jo kevätlukukautta. Koulunkäynnissä riittää silti edelleen ihmettelemistä, ja Konstan huolet tuntuvatkin kovasti tutuilta oman perheemmekin arkielämästä. Kuten nyt esimerkiksi ärrä, joka ei tule aivan oikein Konstallakaan. Konstaakin jännittää välillä, mutta silti asiat menevät yleensä ihan mukavasti.

Yli 10 vuotta vanha teksti tuntuu paikoitellen vanhalta. Nykyajan murheista puuttuu ainakin kännykän käyttö, mutta ei ne ekaluokkalaisen huolet taida tänä päivänäkään pääasiassa tekniikkaa kosketella.

Lapsilta 6 ja 8 vuotta vahva suositus myös, samoin ääneen lukeneelta äidiltä.

Aiemmin olemme lukeneet:
Konstan kotiaapinen
Konsta, eka A

Kaari Utrio: Hupsu rakkaus

Niin vähästä ihminen on kiitollinen. Hillitty, järkevä Hedda Becke oli hylännyt mahdollisuuden mukavaan elämään pääkaupungissa, lähtenyt suin päin outojen ihmisten matkaan vain saadakseen olla edes vähän aikaa lähellä miestä, joka rakasti toista. Rakkautta ei voinut käskeä; sen vuoksi jouduttiin rosvoluolaan ja oltiin silti onnellisia.

En ole vuosiin lukenut Kaari Utriota, joka oli nuoruusvuosieni suosikki. Jotenkin ajattelin niiden toistavan itseään ja väsyin niihin. Nyt kuitenkin Utrion uutuus Hupsu rakkaus (2017) pääsi lukulistalleni, eikä syyttä. Nautin kirjan huumorista ja topakasta päähenkilöstä suuresti. Sankari ei aivan vakuuttanut minua, mutta ei sen ehkä niin väliä.

Hedda Becke saapuu Helsinkiin serkkunsa Nora Wernerin seuraneidiksi. Noran isä kuitenkin menehtyy samana yönä, ja paljastuu että perhe on puilla paljailla. Kapteeni Harry Lindmarck lupaa viedä perheen näiden ainoiden sukulaisten luokse kotiseudulleen, ja koska Hedda on suinpäin rakastunut kapteeniin, lähtee hän mukaan. Paha vain Heddan kannalta, että kapteeni on rakastunut yhtä suinpäin kauniiseen Noraan.

Helmet-lukuhaaste: 28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä.

Eppu Nuotio: Myrkkykeiso

Seisoessaan siinä, keskellä suurta merelle antavaa huonetta Timo tajuaa sen, että kotona kaupungissa näkyy jo Mirkan poissaolo, sillä niin väkevästi hänen läsnäolonsa tuntuu täällä. Tuoreet kukat, villatakki tuolin selkänojalla, kirjapinot, Mirkan lukulasit ja villasukat. Ja tuoksu, pesuaineen seasta nouseva parfyymi, Mirkan tuoksu.

Myrkkykeiso (2017) aloittaa uuden Ellen Lähteestä kertovan dekkarisarjan. Ellen Lähde on eläkkeelle jäänyt martta-harrastaja, joka on sattumalta hoitamassa pientä tyttöä sillä aikaa kun tämän äiti on kesämökillä ja isä ei ole tottunut hoitamaan lasta. Pesti päättyy äkillisesti ja myöhemmin Ellenille selviää, että tytön äiti on kadonnut kesämökillä ollessaan. Kun Ellen saa selville myös muita kummallisia naisen katoamiseen liittyviä seikkoja, hän ei voi jättää asiaa sikseen.

En ole lukenut Eppu Nuotion kirjoja aiemmin. Vaikka aluksi tarinaan oli vaikea päästä mukaan hahmojen vaihdellessa ja vilistessä, ja sitä paitsi mitään ei ollut vielä edes tapahtunut, Myrkkykeiso vakuutti minut silti viehättävällä tyylillään. Pidin siitä kovasti ja palaan varmasti Ellenin tutkimusten pariin myöhemmin.

Taavi Soininvaara: Neljäs valtakunta

"Poikani on turvassa täsmälleen niin kauan kuin minä olen ainoa ihminen, jolla on se video hallussaan. Aion kadota. Pysyvästi."
"Se ei ratkaise mitään. Odota, että..."
"Tämä on ainoa keino."

Pakolaislaivan uppoamisesta selviää vain kolme ihmistä. He kaikki päätyvät turvapaikanhakijoina Suomeen, ja kaksi heistä tulee Suomessa murhatuksi. Suojelupoliisin osastopäällikkö Arto Ratamo ryhtyy tutkimaan asiaa, jonka jäljet johtavat ihmissalakuljetukseen ja italialaiseen mafiajärjestöön.

Teemoina pysytellään terrorismissa ja pakolaiskysymyksessä. Ratamo on jälleen hieman huolissaan tyttärestään Nellistä, mutta kotirintamalla ei ole mitään vakavaa. Lukukokemus jäi ehkä hieman vaisuksi tällä kertaa.

Neljäs valtakunta osallistuu Helmet-lukuhaasteen ja merkkaa kohdan 38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo.

Arto Ratamo -sarja
Ebola-Helsinki 2000
Inferno.fi 2001
Koston komissio 2002
Ikuisesti paha 2003
Vihan enkeli 2004
Pimeyden ydin 2005
Marsalkan miekka 2006
Jumalten sota 2007
Toinen peto 2013
Teräsarkku 2014
Haukka ja kyyhky 2015
Venäläinen vieras 2016 2016
Neljäs valtakunta 2017

Kim Izzo: Avioliitto Jane Austenin tapaan

"Nämä ovat vaikeita aikoja, Kate. Et voi tuhlata viimeisiä rahojasi sellaisen miehen jahtaamiseen, joka ei halua sinua."

Avioliitto Jane Austenin tapaan (2014) on jo kanneltaan korostetun pinkki ja koristeellinen ja karkottaa luultavasti suurimmat chick-litin vieroksujat nimensä ja kantensa perusteella. Mutta minähän olin tietenkin vain innoissani molemmista, ja pidin kyllä myös kirjan sisällöstä kovasti.

Kate on sijaisuuksia tekevä muotitoimittaja, kunnes lama iskee, Kate - ja moni muu - menettää työpaikkansa, isoäiti sairastuu ja Katen perhe menettää myös asuntonsa. Siinä tilanteessa Katelta pyydetään freelancetoimittajana juttua, voisiko taloudellisesti tiukoilla oleva nainen vain hankkia varakkaan aviomiehen Jane Austenin tyyliin. Ystäviltään aatelisarvon lahjaksi saanut Lady Kate päätyykin etsimään vakavissaan itselleen rikasta aviomiestä.

Helmet-lukuhaasteen kohta 14. Kirja sijoittuu kahteen tai useampaan maahan.

Alix Rickloff: Nanreath Hallin salaisuudet

Olinko minä onnellinen? Minulla oli kaikkea, mitä tyttö toivoa saattoi: rakastava perhe, vaikkei se ymmärtänytkään minua, kaunis koti, hienoja vaatteita, vapauksia, joista muut ikäiseni nuoret naiset olisivat olleet valmiit vaikka tappamaan. Miksi sitten olin niin tyytymätön? Miksi minusta tuntui siltä kuin olisin jokaisen tilaisuuden tullen pyrkinyt pakenemaan? Miksi perheen turva sekä asema ja vauraus eivät tuntuneet niinkään turvaverkolta kuin hirttosilmukalta?

Anna Trenowyth toimii toisen maailmansodan aikana vapaaehtoisena sairaanhoitajana ja saa komennuksen viimeiseen paikkaan, johon tahtoisi mennä: kuolleen äitinsä kotikartanoon Nanreath Halliin. Anna ei tiedä äitinsä perheestä mitään, sillä välit ovat rikkoutuneet jo ennen hänen syntymäänsä ja äiti kuoli hänen ollessaan kuuden. Rohkeasti Anna silti matkustaa Nanreath Hilliin, missä hän törmää useampaan kuin yhteen salaisuuteen, mutta saa myös uuden perheen.

Annan tarinaan lomittuu hänen äitinsä Katherinen tarina. Katherinen, joka ei suostu siihen muottiin, jota häneltä odotetaan, vaan etsii rohkeasti oman tiensä aikana, jona se ei ole helppoa.

Nanreath Hallin salaisuudet (2017) on vaikuttava ja vetävä lukuromaani, josta pidin valtavasti.

Helmet-lukuhaaste: Kirjan nimessä on jokin paikka.

Nora Roberts: Meritrilogia

Uusintalukuna luin Nora Robertsin vanhempaa romantiikkaa, nimittäin neliosaisen Meritrilogian. Alun perin sarjassa kai piti olla kolme osaa, mutta myöhemmin siihen on lisätty viimein osa kertomaan nuorimmasta veljeksestä.

Aaltojen armoilla (lukemani pokkari vuodelta 2007) aloittaa sarjan. Cameron Quinn on menestyvä kilpa-ajaja, kun hän joutuu yllättäen palaamaan kotiin isänsä kuolinvuoteen äärelle. Isä on joutunut vakavaan auto-onnettomuuteen, eikä siinä kaikki: Isä on myös ottanut hoitoonsa kymmenenvuotiaan Seth-pojan, jonka biologinen äiti on kohdellut poikaa kaltoin. Cameronilla ja hänen kahdella aikuisella veljellään on samanlainen tausta, ja he eivät voi muuta kuin muuttaa takaisin kotiin ja yrittää huolehtia pojasta. Onneksi Cam löytää iloa itselleen kauniista sosiaalityöntekijästä Annasta, joka hoitaa Sethin tapausta.

Cam ojentautui ja huomasi silloin vasta pojan, joka oli käpertynyt nukkumaan nurkassa olevaan nojatuoliin. - Kuka tuo on?
- Uusin tulokas Ray Quinnin kadotettujen poikien katraassa, Ethan vastasi.

Nousuvesi (2007) jatkaa tarinaa. Veljekset ovat päättäneet huolehtia Sethistä ja varmistaa, ettei hänen koskaan tarvitse palata biologisen äitinsä luokse. Ethanin ehdotuksesta he ovat perustaneet veneveistämön, jossa he tekevät laadukkaita, käsintehtyjä veneitä. Kuvioissa on myös veljesten lapsuudenystävä Grace, josta on sukeutunut kaunis ja itsenäinen nainen - eikä Ethan ole koskaan halunnut ketään muuta. Ethan on kuitenkin myös päättänyt olla koskaan menemättä naimisiin omien lapsuudenkokemustensa vuoksi. Ethan on muuten tämän sarjan päähenkilöistä oma henkilökohtainen suosikkini.

Ethan olisi osannut suhtautua myös konniin. Ja toiminut niin kuin oli oikein. Seth oli pohdiskellut asiaa ja päätellyt, että sitä tarkoitettiin, kun sanottiin että joku on sankari. Sankari toimii aina niin kuin on oikein.

Kotisatama (engl. 1999) trilogian päätösosa. Siinä veljeksistä kolmas, Phillip tutustuu paikkakunnalle ilmestyneeseen Sybilliin, joka ei olekaan saapunut kaupunkiin aivan sattumalta. Sethin äidillä on myös omat suunnitelmansa.

Nainen ei tulisi saamaan poikaa käsiinsä. Hän tulisi huomaamaan, että Quinnin veljekset olivat kovempi pala kuin yksi helläsydäminen vanhus.

Sininen lahti (2004) on trilogian lisäosa ja kertoo Sethin tarinan. On mukavaa palata Quinnin veljesten luokse 18 vuotta myöhemmin. Sethin veljille, kuten hän heitä kutsuu, on syntynyt lapsia, jotka alkavat olla jo liki aikuisia. Sethin äiti, jonka luultiin Kotisataman lopussa säikähtäneen ja kadonneen Sethin elämästä, onkin kaikki nämä vuodet kiristänyt poikaansa. Tämä uhkaa tuhota kaiken, mikä Sethille on tärkeää, myös orastavan romanssin paikkakunnalle muuttaneen kukkakauppiaan Drusillan kanssa. 

Sellaista summaa ei ollut olemassakaan, mitä Seth ei olisi ollut valmis maksamaan päästäkseen äidistään eroon. Ja pitääkseen äitinsä erossa perheestään.

Juuri sen varaan Gloria tietysti laskikin.

Helmet-lukuhaasteen kohta kirjassa on meri.

Anna Perho: Antisäätäjä

Otin Anna Perhon Antisäätäjän (2017) luettavakseni osin Unelmaduunarit-podcastissa kuulemani haastattelun vuoksi. Perhon ajatukset vaikuttivat kiinnostavilta ja halusin tutustua niihin paremmin. Usein tuntuu - työelämässä, arjessa, kotona - että vaikka kuinka tekee, ei millään ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisi. Mihin aika oikein valuu?

Antisäätäjä sai minut - no, ei ensimmäistä kertaa - muistamaan, että se valuu kaikkeen tyhjänpäiväiseen. Kymmenen - viisitoista vuotta sitten aikani ei todellakaan mennyt sähköpostin, facebookin tai muun tyhjänpäiväisen säätämisen kanssa. Anna Perho vakuuttaa kirjassaan, ettei tarvitsisi muuten mennä nykyisinkään. Töissä ei tarvitse olla koko ajan valmiudessa lukemaan sähköpostia kun se kilahtaa. Eikä vastaamaan siihen muutaman minuutin kuluessa. Ei varsinkaan iltaisin.

Itse toteutin digipaaston Antisäätäjän jälkeen poistamalla Facebookin kännykästäni. Kyllähän puhelimella sinne edelleen pääsee - mutta kirjaudun käytön jälkeen ulos, joten se edellyttää uutta kirjautumista. Kirjautuminen antaa minulle ainakin kaksi sekuntia aikaa harkita, tarvitseeko minun todella mennä juuri nyt, juuri tällä hetkellä katsomaan jonkun jakamaa hassunhauskaa videota. Yritän siirtyä takaisin käyttämään Facebookia tietokoneella. Jos olisin oikein fiksu, poistaisin kännykästä kaiken muunkin aikasyöpön sälän ja keskittyisin vapaahetkinäni olennaiseen, nimittäin niihin asioihin joista oikeasti nautin.

Antisäätäjästä olisi paljon muutakin sanottavaa, mutta lukekaa itse. Suosittelen.

Tuija Lehtinen: Ruusunnuppu

- Jos sinulle joskus tulee ylipääsemättömiä vaikeuksia, niin sinä löydät minut tuolta yläkerrasta.
- Sinun divaanisi on viimeinen paikka, jolle minä tahdon asettua selittelemään asioitani.

Kiinteistövälittäjä Linda saa yksinoikeudella välitettäväkseen vanhan talon, jossa on useampi asunto vuokralaisineen. Vuokralaiset ovat toista mieltä talon myynnistä, eivätkä asuntojen esittelyt siksi suju parhaalla mahdollisella tavalla.

Ja kuten rakkausromaanissa ainakin, lopputulos on ennalta-arvattava ja kovin kaukana reaalimaailmasta, mutta ei se mitään.

Joskus se voi olla pienestä kiinni. Nimittäin se, kestääkö kirja aikaa vai ei. Ruusunnuppu ei ole kestänyt aikaa. Julkaisusta on 24 vuotta, ja on hyvin vaikea uskoa, että Tuija Lehtinen enää kirjoittaisi sivuhahmoa "kaulailemaan neekerin kanssa". 1990-luvun alussa sitä lienee vielä pidetty asiallisena kielenkäyttönä, enää ei. Kyse on tietysti hyvin pienestä ja ohimenevästä yksityiskohdasta, mutta jos aivan tarkkoja ollaan, niin kyllä se ainakin tämän lukijan tunnelmaa latisti.